kii­ma­lai­nen

erisnimi/ˈkiːmɑlɑi̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-ma-lai-nen (4 tavua) · 11 kirjainta

Merkitys

  1. eräs mesipistiäinen, Bombus; villi- tai metsämehiläinen; mehiläinen, Apis mellifera

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kimalainen yhteydessä
Vastineita
eteläkarjala, vatja, viro

Johd. omaperäisestä, alkuaan onomat. kima vartalosta, jonka edustajia ovat myös s.v. kimeä ja kimaltaa mainitut sanat.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

eteläkarjalaeteläkarjala-aunuksenkarjala kimaleh ’kimalainen, mehiläinen’
vatjatšimo, ‑lain(e) ’mehiläinen, kimalainen’
virokimalane, murt. kimeline, kimulane, kümaline ’kimalainen, metsämehiläinen’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

15 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiimalainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiimalainen