kii­va

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kiivaus, kiivailu

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiivas yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: ? ← germaaninen *gīwa-z ’ahnas, halukas, himokas; ahmatti’, vertaa anglosaksi gīw, gēow ’korppikotka’.

Samaan yhteyteen voivat kuulua myös kivakka ’kiivas, kiireinen, vinha’, kivasti ’kiivaasti, kiireesti’, kivahtaa ’kiivastua’ ja ainakin osittain myös kiva (Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Peräpohja, paikoin hämäläismurteet Pohjois-Karjala) ’ankara, kova, nopea, terhakka; (uud.) hauska, kelpo, oivallinen’ (elleivät nämä ~ kipakka). Vertaa lisäksi karjala kivakko ’kiivas, kiihkeä, tuima’ ja liivi kīv ’epäsopu, riita’, kīvəz ’viha’. — suomi kiivas → pohjoissaame giives (inarinsaame) ’innokas, kiihkeä, hillitön’, givâs ’sama merkitys’, suomi kiva → pohjoissaame givve ’väsymätön, kestävä’. Katso myös erikseen kiva.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiivas ’innokas, kiihkeä, tulinen, kiivas, nopea’, kiivattšu ’sama merkitys’
virokiivas ’mustasukkainen’, kiivelda, kiivata ’olla mustasukkainen’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

54 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiiva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiiva