- Slangissa
- 1900 lähtien
- Levinneisyys
- Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Peräpohja, paikoin Pohjois-Karjala hämäläismurteet
Ehkä samaa kantaa kuin kipakka (katso tätä), nykypuhek. merk:ssä mahdollisesti myös hyvä sanan vaikutusta. Vertaa myös kiivas.
Samaa juurta olevia sanoja
Lainalähde: ? ← germaaninen *gīwa-z ’ahnas, halukas, himokas; ahmatti’, vertaa anglosaksi gīw, gēow ’korppikotka’.
Samaan yhteyteen voivat kuulua myös kivakka ’kiivas, kiireinen, vinha’, kivasti ’kiivaasti, kiireesti’, kivahtaa ’kiivastua’ ja ainakin osittain myös kiva (Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Peräpohja, paikoin hämäläismurteet Pohjois-Karjala) ’ankara, kova, nopea, terhakka; (uud.) hauska, kelpo, oivallinen’ (elleivät nämä ~ kipakka). Vertaa lisäksi karjala kivakko ’kiivas, kiihkeä, tuima’ ja liivi kīv ’epäsopu, riita’, kīvəz ’viha’. — suomi kiivas → pohjoissaame giives (inarinsaame) ’innokas, kiihkeä, hillitön’, givâs ’sama merkitys’, suomi kiva → pohjoissaame givve ’väsymätön, kestävä’. Katso myös erikseen kiva.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kiivas ’innokas, kiihkeä, tulinen, kiivas, nopea’, kiivattšu ’sama merkitys’ |
|---|---|
| viro | kiivas ’mustasukkainen’, kiivelda, kiivata ’olla mustasukkainen’ |
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
kiva ’hyvä, mainio, hauska’; myös giva
todennäköisesti sama kuin murresana kiva ’kova’; on myös ajateltu, että kyseessä olisi venäläisten kauppiaiden suussa vääntynyt muoto suomen sanasta hyvä. — Stadista sana on lainattu myös ruotsin slangiin: kiva (kivogare, kivogast) ’kiva’.