ki­le­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kirkas, kimeä (ääni)
  2. kirkas (vesi); pistävä, kova (pakkanen); pistävän makuinen, hapan
  3. sileä, liukas

Etymologia

1kileä1 – kirkas, kimeä (ääni)

Vanhin tieto
Eric Erikinpoika Frosterus, 1777
Levinneisyys
hämäläismurteet Etelä-Karjala Länsipohja, muualta hajat.
Vastineita
karjala, viro

Kuuluu onomat. kilistä verbin yhteyteen (katso tätä). Sama sana on alkuaan varmaankin myös kileä, kilakka merk:ssä ’kirkas (vesi; Vermlanti); pistävä, kova (pakkanen; itämurteet); pistävän makuinen, hapan (Vermlanti)’. Katso myös kilo2, kilo3.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(aunuksenkarjala) kilie ’kirkas; kileä, heleä’, kilakka ’(äänestä:) kimeä, kirkas, heleä’
virokile, eteläviro kille ’terävä, pistävä (pakkanen, ääni)’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kileä3 – sileä, liukas

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kilpi yhteydessä
Vastineita
viro, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

virokilp (g. kilbi) ’kilpi, peltilevy; nimikilpi’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gâlˈbâ (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’kilpi; poronsarvikon leveä alin osa; (Lu) lakin lippa’.

Tähän voi kuulua myös kilpistyä ’kimmota, livetä’ (~ ? pohjoissaame (Friis) galppat ’sama merkitys’), karjala kilpistyö ’livetä, luiskahtaa’, huomaa kuitenkin karjala kilestyö, kilesteäkseh ’sama merkitys’ ja suomi kileä sanan merk. (paikoin murt.) ’sileä, liukas’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kileä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kileä