ki­mak­ka­ää­ni­nen

adjektiivi/ˈkimɑkːɑæːninen/
Jaa

Yhdyssana: kimakka + -ääninen

Merkitys

  1. sellainen, jonka ääni on kimakka

Etymologia

ääni, -nen

Esimerkkilauseet

He keskustelivat hetken keskenään ja lähtivät sitten yksitellen määrätyin välimatkoin täyttä laukkaa kiertämään vasemmalle, piiloutuen hevostensa taakse ja kiljuen kimakkaäänisesti, mutta eivät ampuneet ainoatakaan laukausta.
— Stewart Edward White, Uittomiehiä ja kullankaivajia
Tuomo näki yllin kyllin miehiä, suuria, jykeviä ja häikäilemättömiä miehiä, pieniä, kuivakiskoisia ja kimakkaäänisiä miehiä, pit
— Eino Railo, Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja
Edellisen vuosikymmenen alttoleidien tilalle suosioon nousivat monet kimakkaääniset nuoret naiset, kuten Laila Kinnunen, Pirkko Mannola, Rauni Pekkala ja Marion Rung.
— Wikipedia: Suomi 1960-luvulla

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikimakkaääninen
Genetiivikimakkaäänisen
Partitiivikimakkaäänistä
Essiivikimakkaäänisenä
Translatiivikimakkaääniseksi
Inessiivikimakkaäänisessä
Elatiivikimakkaäänisestä
Illatiivikimakkaääniseen
Adessiivikimakkaäänisellä
Ablatiivikimakkaääniseltä
Allatiivikimakkaääniselle
Abessiivikimakkaäänisettä

Riimit

-æːninen

Kaikki riimit

Lähteet