ki­mi­tel­lä

verbi
Jaa

Johdettu sanasta: kimittää

Merkitykset

  1. (harvinainen)kimittää usein tai toistuvasti
  2. (harvinainen)käyttää jostakusta nimeä KimiÄlä kimittele siinä; Kimmo on mun nimi!

Etymologia

frekventatiivimuoto verbistä kimittää

Esimerkkilauseet

"Älä siinä turhia kimittele", kivahtaa nuorin, vielä melkeinpä naimakelpoinen Anne-Katariina, "Jaakko-rovasti on komopäinen hattu ja hatut ovat taas vallassa, ja ukko kun pokkuroi, niin että napa ritisee, niin ... ähäh, siitäs sait".
— Lauri Haarla, Portinsärkijä
Tätä tarinaa leipomustensa ääressä toisteli Seni-tytär sellaisena kuin se oli kuultu hourupäiseltä Okahvi-leskeltä, joka yhä eleskeli Livojoella yksinäisessä häkäsaunassa, esiliina silmillä, itkuvirsiä kimitellen tai huutaen höperöpäissään kostoa sukunsa surmaajalle.
— Lauri Haarla, Kurkien taru