kinkerikunta

substantiivi

/ˈkiŋkeriˌkuntɑ/

Yhdyssana: kinkerit + -kunta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.(historia)kirkollinen hallintoalue, joka koostui yhdestä tai useammasta kylästä ja vastasi lukutaidon ja kristinopin osaamista testaavien kinkerien järjestämisestä

Esimerkkilauseet

Kyllä se kinkerikunta sai sitten kinkerillä semmoisen löylytyksen, ettei suinkaan toista kertaa tehnyt mieli yrittääkään.

Pietari Päivärinta, Minä ja muut

Luettajina olivat paitsi pappeja ja lukkareja, kirkon vartijat, joskus kinkerikunnan kirkkoneuvoston jäsen, "seksmanni", kuten häntä nimitettiin.

Yrjö Alanen, Puukkojunkkarien aika

He osallistuivat kinkerikunnan neuvottelukokouksiin, joissa päätettiin sen huolehdittaviksi tulevien rasitusten ja maksujen suoritustavasta.

Wikipedia: Entisajan suomalainen talonpoikaiskylä

Taivutustiedot

Nominatiivikinkerikunta
Genetiivikinkerikunnan
Partitiivikinkerikuntaa
Essiivikinkerikuntana
Translatiivikinkerikunnaksi
Inessiivikinkerikunnassa
Elatiivikinkerikunnasta
Illatiivikinkerikuntaan
Adessiivikinkerikunnalla
Ablatiivikinkerikunnalta
Allatiivikinkerikunnalle
Abessiivikinkerikunnatta

Riimit

-untɑ

Kaikki riimit