ki­nu­ta

verbi/ˈkinutɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ki-nu-ta (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 18 154. yleisin sana

Merkitys

  1. pyydellä, anella jotakin jatkuvasti tai hyvin määrätietoisesti

Esimerkkilauseet

Puukhollari, Kinusin Antti, hänen lähin apurinsa, livahti samassa sisään.
— Lauri Haarla, Marketan kosto
Muistatko lapsen pellavapään, joka keskipäivän auringossa paljasjaloin juosta kinuaa?
— Hilja Pärssinen, Muistojen mailta
Gunnarille ja Alissalle tuli riitaa, kun Camilla kuoletti kaikki Gunnarin luottokortit ja kertoi Alissan yrittäneen kinuta tältä kaksi miljoonaa euroa.
— Wikipedia: Gunnar Mustavaara

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kina yhteydessä

Lähtökohta: ?? ← balttilainen, vertaa liettua giñčas ’riita(isuus), kiista’, giñčyti ’kiistää’, gìnti ’torjua’. Toisen, niin ikään hyvin epävarman selityksen mukaan samaa sanuetta kuin kina1.

jne.

nykyruotsi murt. Suomi kin(a), tjina, kena ’riidellä, kiistellä’ ← suomi.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

6 123 esiintymää · 2.3 / milj.

Suomi24
2.7
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
2.0
Tekstitykset
1.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 74 (katketa)

Yleisimmät: kinuta 19 % · kinuaa 17 % · kinuamaan 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kinuta taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkinuankinusinolen kinunnutolin kinunnut
sinäkinuatkinusitolet kinunnutolit kinunnut
hänkinuaakinusion kinunnutoli kinunnut
mekinuammekinusimmeolemme kinunneetolimme kinunneet
tekinuattekinusitteolette kinunneetolitte kinunneet
hekinuavatkinusivatovat kinunneetolivat kinunneet
passiivikinutaankinuttiinon kinuttuoli kinuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkinuaisinolisin kinunnut
sinäkinuaisitolisit kinunnut
hänkinuaisiolisi kinunnut
mekinuaisimmeolisimme kinunneet
tekinuaisitteolisitte kinunneet
hekinuaisivatolisivat kinunneet
passiivikinuttaisiinolisi kinuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkinua—
hänkinutkoonolkoon kinunnut
mekinutkaamme—
tekinutkaa—
hekinutkootolkoot kinunneet
passiivikinuttakoonolkoon kinuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkinunnenlienen kinunnut
sinäkinunnetlienet kinunnut
hänkinunneelienee kinunnut
mekinunnemmelienemme kinunneet
tekinunnettelienette kinunneet
hekinunnevatlienevät kinunneet
passiivikinuttaneenlienee kinuttu

Infinitiivit

1. infinitiivikinuta
1. inf. pitkä muotokinutakseen
2. inf. inessiivikinutessa
2. inf. inessiivi, passiivikinuttaessa
2. inf. instruktiivikinuten
3. inf. inessiivikinuamassa
3. inf. elatiivikinuamasta
3. inf. illatiivikinuamaan
3. inf. adessiivikinuamalla
3. inf. abessiivikinuamatta
3. inf. instruktiivikinuaman
4. infinitiivikinuaminen
5. infinitiivikinuamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikinuava
Passiivin 1. partisiippikinuttava
Aktiivin 2. partisiippikinunnut
Passiivin 2. partisiippikinuttu
Agenttipartisiippikinuama
Kieltopartisiippikinuamaton

Riimit

-inutɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kinuta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kinuta