1kiri1 – vauhdin kiristäminen juoksu- tms. kilpailun aikana, varsinkin sen lopussa, pinnistys, spurtti
- Alkuperä
- Johdos
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kireä yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vatja, viro, saame, ersämordva
Johdos murteissa melko yleisestä verbistä kiriä ’lisätä vauhtia, pinnistää; vetää tiukalle, kiristää’, joka kuuluu s.v. kireä mainittujen sanojen yhteyteen.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kirei ’kireä’, kirie ’rutikuiva, äkäinen’, kiristeä ’kylmetä (sää)’, kiristyö ’kuivua’ |
|---|
| vatja | tširissüä ’kuivettua, kutistua’ |
|---|
| viro | kiristada ’puristaa, pusertaa’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | gârrâ, gârâs ’kova, väkevä, kiivas, ankara’, gârrât ’kovettua; vihastua’, (pohjoissaame girrâd ’raskas (keli), kimakka’ ← suomi) |
|---|
| ersämordva | ersämordva kiŕems, mokšamordva kiŕəms ’kutistua’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2kiri2 – vihainen, ankara
- Slangissa
- 1900 lähtien
Helsingin slangissa
giri ’vihainen, ankara’; myös kiri
? ← ruotsi murt. (Suomessa) kirrig ’kiukutteleva (et. lapsi); kärsimätön’.