kirk­ko­ai­ka

Ja alas kadulle meninkin, mutta, kirkkoaika kun oli, "pöksä" oli suljettu.

Oli kirkkoaika. Harhama käveli mietteissään ja ajatteli itsekseen: "Niin totta, kuin tänä iltana vielä seisoo Harhamalan kuusi, pysyy ilman olemattomia Jumaloita ja yhteiskuntaa ei ainoastaan se avioliitto, jonka olemme rakentaneet oman hyveen varaan, vaan myös koko ihmis-elämä ja maailma." Sisimmässänsä hän tunsi siitä sanomatonta kiitollisuutta rouva Esempiota kohtaan.

Tuuren kertoman mukaan ainoastaan kirkkoaikaan ei tanssikappaleita saanut soittaa.