kir­mais­ta

Mutta nyt tapahtuu tientekijöille jotakin: rekeä vetävä hevonen kirmaisee yhtäkkiä kahdelle jalalle ja syrjään; sitten se jää paikoilleen ja vapisee.

Sinne tänne oli tuuli kinostanut ohkaisiksi vyöhykkeiksi talven ensimmäistä lunta, ja siinä lipui reki äänetönnä edelleen kuin vene tyynessä vedessä, mutta kun taas rosopaikalle tultiin, piirrähti reen rautapohja terävämmin jäätikköön, joka kirmaisten kajahti vastaan.