kir­nuus

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kerralla kirnuttava kermaerä; kirnuaminen

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kirnu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisruotsi muinaisnorja nykynorja kirna, muinaisnorja kjarne, nykytanska kærne, nykyruotsi kärna, kerna, keskialasaksa kirne, kerne jne. ’kirnu’ (viro sanat ehkä ← keskialasaksa, kuten myös liivi kǟrna ’kirnumainen puuastia’, liettua kernà ’kirnu’).

Kaiketi suomi → pohjoissaame girˈdnu, ‑o, inarinsaame kirno, kirnu ’kirnu’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkirnu ’voikirnu’
karjalakirnu, kirna (uud., harv.) ’kirnu’
vatja(vatjan Kukkosin murre) voikirnu ’kirnu’
virokirn (g. ‑u), kern ’kirnun muotoinen astia’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kirnuus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kirnuus