- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kirnu yhteydessä
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisruotsi muinaisnorja nykynorja kirna, muinaisnorja kjarne, nykytanska kærne, nykyruotsi kärna, kerna, keskialasaksa kirne, kerne jne. ’kirnu’ (viro sanat ehkä ← keskialasaksa, kuten myös liivi kǟrna ’kirnumainen puuastia’, liettua kernà ’kirnu’).
Kaiketi suomi → pohjoissaame girˈdnu, ‑o, inarinsaame kirno, kirnu ’kirnu’.