ki­roi­le­mi­nen

substantiivi/ˈkiroi̯leminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kiroilla

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kiroilla

Etymologia

kiroilla + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Mikä nauru, kiljunta ja kiroileminen norjaksi, lapiksi, suomeksi ja venäjäksi!
— Laura Kieler, André Kautokeinolainen
Tälläkin vuosisadalla lainekutrisen madonnan kiroileminen ensiluokan kävelykannella ja enolleen kuului harvinaisuuksiin.
— Olli Karila, Polkkatukkainen madonna
Räikköstä puolustivat niin manageri Steve Robertson kuin myös Mika Häkkinen, joiden mielestä Permanen huutaminen ja kiroileminen oli ollut asiatonta.
— Wikipedia: Lotus F1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiroileminen
Genetiivikiroilemisen
Partitiivikiroilemista
Essiivikiroilemisena
Translatiivikiroilemiseksi
Inessiivikiroilemisessa
Elatiivikiroilemisesta
Illatiivikiroilemiseen
Adessiivikiroilemisella
Ablatiivikiroilemiselta
Allatiivikiroilemiselle
Abessiivikiroilemisetta

Riimit

-eminen

Kaikki riimit

Lähteet