ki­roi­li­ja

Laiska muisti työnsä, juomari piti vaarin siitä, mitä hän otti suuhunsa, ja kiroilija siitä, mitä suustansa laski; sekin ihme tapahtui, ett'ei tallirenki Pishta enää polttanut piippua heinissä siitä asti kun Ilonka oli luvannut ampua piipun hänen suustansa, jos hän vielä näkisi hänen tupakoivan heinäpieleksen läheisyydessä.

Eivät pidä maahiaiset myöskään siitä, että epämieluiset, kiroilijat taikka muuten huonot ihmiset asettuvat yönuotiolle heidän asuntonsa kohdalle.

Niissä on usein vakavia moraalisia opetuksia: piru vie kiroilijan tai vainajat kostavat hautausmaan rauhan häiritsemisestä.