- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kohota yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Lähtökohtana lähinnä latinan silene ’kohokki’, oppitekoinen sana (Carl von Linné, 1737), jonka pohjana on ehkä Silenos, hahmo kreikkalaisessa mytologiassa.
Silenos on Dionysoksen seuralainen ja satyyrien ja sileenien kantaisä. Häntä kuvataan muun muassa möhömahaiseksi. Joidenkin kohokkien verhiö muistuttaa tällaista mahaa.
Suomen kohokki on oppitekoinen sana (Elias Lönnrot, 1860) ja johdettu sanasta koho ’muun muassa pöhöllä olo’ (jonka taivutusmuoto on koholla ’kohotettuna, ylhäällä, pystyssä’).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kohota ’nousta, kohota, yletä’, kohottā ’kohottaa, nostaa’ |
|---|---|
| karjala | kohota ’nousta, kohota, yletä; vaurastua, kohentua, parantua; innostua, kiihtyä’, kohottoa ’kohottaa, nostaa, nostattaa; kiittää, kehua, ylistää; yllyttää, kiihottaa’ |
| viro | kohuda ’käydä, kohota, vaahdota’, kohutada ’kohottaa, nostattaa, käyttää’. |