koi­ne

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: koi

Merkitys

  1. (Kielitiede)kielimuoto, jota käyttää yhtenäinen väestöryhmä laajalla alueella, tietoinen kompromissi alueen murteiden kesken

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Koine -aikana elävä, puhuttu kieli koki suuria muutoksia ja muistutti jo roomalaisella kaudella äännemaailmaltaan enemmän nykypäivän kreikkaa kuin klassista kieltä.
Wikipedia: Muinaiskreikka
Tämän vuoksi siitä käytettiin nimitystä "neljän yhdistelmä" (). Tätä näkemystä tuki 1800 -luvun alkupuolella itävaltalainen lingvisti Paul Kretschmer teoksessaan Die Entstehung der Koine (1901), kun taas saksalainen tutkija Ulrich von Wilamowitz -Moellendorff ja ranskalainen lingvisti Antoine Meillet katsoivat koineen olevan yksinkertaistettu muoto joonialaisesta kreikasta, perustuen kielen attikalais -joonialaisiin aineksiin, kuten : n käyttö : n sijasta ja : n käyttö : n sijasta.
Wikipedia: Koinee