koine
substantiivikoi-ne (2 tavua) · 5 kirjainta
Johdettu sanasta: koi
Merkitys
- (Kielitiede)kielimuoto, jota käyttää yhtenäinen väestöryhmä laajalla alueella, tietoinen kompromissi alueen murteiden kesken
Esimerkkilauseet
Koine -aikana elävä, puhuttu kieli koki suuria muutoksia ja muistutti jo roomalaisella kaudella äännemaailmaltaan enemmän nykypäivän kreikkaa kuin klassista kieltä.Tämän vuoksi siitä käytettiin nimitystä "neljän yhdistelmä" (). Tätä näkemystä tuki 1800 -luvun alkupuolella itävaltalainen lingvisti Paul Kretschmer teoksessaan Die Entstehung der Koine (1901), kun taas saksalainen tutkija Ulrich von Wilamowitz -Moellendorff ja ranskalainen lingvisti Antoine Meillet katsoivat koineen olevan yksinkertaistettu muoto joonialaisesta kreikasta, perustuen kielen attikalais -joonialaisiin aineksiin, kuten : n käyttö : n sijasta ja : n käyttö : n sijasta.Liittyvät sanat
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Koine. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/koine