koinesubstantiivi
Johdettu sanasta: koi
Merkitys
- 1.(Kielitiede)kielimuoto, jota käyttää yhtenäinen väestöryhmä laajalla alueella, tietoinen kompromissi alueen murteiden kesken
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Koine -aikana elävä, puhuttu kieli koki suuria muutoksia ja muistutti jo roomalaisella kaudella äännemaailmaltaan enemmän nykypäivän kreikkaa kuin klassista kieltä.
Tämän vuoksi siitä käytettiin nimitystä "neljän yhdistelmä" (). Tätä näkemystä tuki 1800 -luvun alkupuolella itävaltalainen lingvisti Paul Kretschmer teoksessaan Die Entstehung der Koine (1901), kun taas saksalainen tutkija Ulrich von Wilamowitz -Moellendorff ja ranskalainen lingvisti Antoine Meillet katsoivat koineen olevan yksinkertaistettu muoto joonialaisesta kreikasta, perustuen kielen attikalais -joonialaisiin aineksiin, kuten : n käyttö : n sijasta ja : n käyttö : n sijasta.