koine
substantiiviJohdettu sanasta: koi
Merkitys
- 1.(Kielitiede)kielimuoto, jota käyttää yhtenäinen väestöryhmä laajalla alueella, tietoinen kompromissi alueen murteiden kesken
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Koine -aikana elävä, puhuttu kieli koki suuria muutoksia ja muistutti jo roomalaisella kaudella äännemaailmaltaan enemmän nykypäivän kreikkaa kuin klassista kieltä.
Tämän vuoksi siitä käytettiin nimitystä " neljän yhdistelmä " (). Tätä näkemystä tuki 1800 -luvun alkupuolella itävaltalainen lingvisti Paul Kretschmer teoksessaan Die Entstehung der Koine ( 1901), kun taas saksalainen tutkija Ulrich von Wilamowitz -Moellendorff ja ranskalainen lingvisti Antoine Meillet katsoivat koineen olevan yksinkertaistettu muoto joonialaisesta kreikasta, perustuen kielen attikalais -joonialaisiin aineksiin, kuten : n käyttö : n sijasta ja : n käyttö : n sijasta.