koi­vun­ur­pu

substantiivi/ˈkoi̯ʋunˌurpu/
Jaa

Yhdyssana: koivu + urpu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. koivun norkkomainen kukinto

Esimerkkilauseet

Sitten Ali nauraen hypittää rumimmat naiset, mutta kesken kisaa lähtee kevät-yöhön, jossa koivunurvut keinuvat kellervässä kuutamossa, suistaa äkäisen Jääkärinsä ja komuuttaa yli siltain laukassa, syöksyy ylämäkiä metsiin Uorolaa kohti.
Joel Lehtonen, Paholaisen viulu
Tuhatmuotoisena alkoi elämä sykähdellä sen povessa: se jo värähteli varvuissa, siemenissä, hennoissa heinänoraissa, aukeilevissa koivunurvuissa ja havupuiden neulasissa.
Kaarlo Hänninen, Kaksi karkulaista

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikoivunurpu
Genetiivikoivunurvun
Partitiivikoivunurpua
Essiivikoivunurpuna
Translatiivikoivunurvuksi
Inessiivikoivunurvussa
Elatiivikoivunurvusta
Illatiivikoivunurpuun
Adessiivikoivunurvulla
Ablatiivikoivunurvulta
Allatiivikoivunurvulle
Abessiivikoivunurvutta

Riimit

-urpu

Kaikki riimit

Lähteet