koi­vut

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: koivu

Merkitykset

  1. yksi koivukasvien heimoon kuuluvista aitokaksisirkkaisten suvuista (Betula)
  2. monikon nominatiivi sanasta koivu
  3. monikon akkusatiivi sanasta koivu

Esimerkkilauseet

Nyt uinuu rannan koivut, veet, yövalon yllään kajasteet.
Arvi Järventaus, Gönczölin vaunut
Koivut olivat hiirenkorvalla, lehmuksissa oli vaaleanvihreitä silmuja, ja ihmiset olivat muuttuneet — heidän kasvonsa olivat ilostuneet, heidän naurunsa oli nuorentunut, ja he kävelivät kadulla keveämmin ja notkeammin.
Erkki Kivijärvi, Tiimalasissa valuu hiekka
Pohjoisessa kasvavat koreansembra ja lehtikuuset, sekä koivut, saarnet, poppelit, vaahterat ja lehmukset.
Wikipedia: Kiina