koi­vut

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: koivu

Merkitykset

  1. yksi koivukasvien heimoon kuuluvista aitokaksisirkkaisten suvuista (Betula)
  2. monikon nominatiivi sanasta koivu
  3. monikon akkusatiivi sanasta koivu

Esimerkkilauseet

Nyt uinuu rannan koivut, veet, yövalon yllään kajasteet.
— Arvi Järventaus, Gönczölin vaunut
Koivut olivat hiirenkorvalla, lehmuksissa oli vaaleanvihreitä silmuja, ja ihmiset olivat muuttuneet — heidän kasvonsa olivat ilostuneet, heidän naurunsa oli nuorentunut, ja he kävelivät kadulla keveämmin ja notkeammin.
— Erkki Kivijärvi, Tiimalasissa valuu hiekka
Pohjoisessa kasvavat koreansembra ja lehtikuuset, sekä koivut, saarnet, poppelit, vaahterat ja lehmukset.
— Wikipedia: Kiina