koi­vu­vyö­hy­ke

substantiivi/ˈkoi̯ʋuˌʋyø̯hykeˣ/
Jaa

Yhdyssana: koivu + vyöhyke

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kasvillisuusvyöhyke, jolle koivun esiintyminen tai koivumetsät ovat tyypillisiä

Esimerkkilauseet

Kirkko ja kylä, koko maailma, tunturirinteen koivuvyöhyke siihen luettuna, oli käynyt entistäänkin pienemmäksi.
— Urho Karhumäki, Tunturille
Mutta muuallakin vesipaikat muuttuvat soiksi, missä vain paikallisista syistä ilmasto lähentelee koivuvyöhykkeen ilmastoa.
— I. K. Inha., Saksanmaa
Polttopuuta tarvittiin nykyisin tehtyjen mukaan jopa mammutinluun sytyttämiseen, ja näin ollen asutus olisi ollut mahdollista pensastundran koivuvyöhykkeessä tai lehtikuusia kasvavalla alueella.
— Wikipedia: Intiaanien alkuperä

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikoivuvyöhyke
Genetiivikoivuvyöhykkeen
Partitiivikoivuvyöhykettä
Essiivikoivuvyöhykkeenä
Translatiivikoivuvyöhykkeeksi
Inessiivikoivuvyöhykkeessä
Elatiivikoivuvyöhykkeestä
Illatiivikoivuvyöhykkeeseen
Adessiivikoivuvyöhykkeellä
Ablatiivikoivuvyöhykkeeltä
Allatiivikoivuvyöhykkeelle
Abessiivikoivuvyöhykkeettä

Riimit

-yøhyke

Kaikki riimit

Lähteet