- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kolkka yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro
Samaa onomat. alkuperää kuin v. kolkata, katso tätä. — Peräpohja ja Länsipohja kolkka ’lohinuotta, heittoverkko, kulle; apajapaikka’ on johdettavissa merk:stä ’puunuija’, ja se on lainautunut ruotsiin: (murt.) kolk, kolck, kållk, (jo muinaisruotsi 1482) kolke(r), korcka ’eräänlainen nuotta; apajapaikka’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kolkka: kolkalla kävelentä ’kolkkaamalla kalastaminen’ (ehkä ← suomi) |
|---|---|
| viro | kolk (g. kolgi, ‑u), kõlk (g. kõlgu) ’pölkky; (kellon) kieli; varsta; melan kädensija; kolkutinlauta; pellavaloukku (rinn. kolgits)’, kolge ’pellavapivo’. |