kolk­ku

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. puukappale, mäntä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kolkka yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Samaa onomat. alkuperää kuin v. kolkata, katso tätä. — Peräpohja ja Länsipohja kolkka ’lohinuotta, heittoverkko, kulle; apajapaikka’ on johdettavissa merk:stä ’puunuija’, ja se on lainautunut ruotsiin: (murt.) kolk, kolck, kållk, (jo muinaisruotsi 1482) kolke(r), korcka ’eräänlainen nuotta; apajapaikka’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakolkka: kolkalla kävelentä ’kolkkaamalla kalastaminen’ (ehkä ← suomi)
virokolk (g. kolgi, ‑u), kõlk (g. kõlgu) ’pölkky; (kellon) kieli; varsta; melan kädensija; kolkutinlauta; pellavaloukku (rinn. kolgits)’, kolge ’pellavapivo’.

Esiintymistiheys

5 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolkku