kolk­ka

erisnimi, substantiivi/ˈkolkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kolk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 11 642. yleisin sana

Merkitykset

  1. kulmakolkkahattu
  2. reuna-alue, reunaseutuVieraita saapui maailman joka kolkasta.
  3. (heraldiikka)vaakunan yläkulmassa sijaitseva neliönmuotoinen ala
  4. jalkajousen tylppäpäinen turkismetsästyksessä käytetty nuoli, vasama
  5. kalastuksessa käytettävä nuija
  6. kolkkapoika (partio)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Raitilta Jussi se jumppii niinkuin voinsa myynyt, kujasta viulun hän rikkinäisen toi, Tamb... — "juo haarikasta, ettäs tyynnyt!" — eikä sen kielet nyt kantta vasten soi, purpuripolkkaan ei ne vedä jalkaa, ei, kolkasta kolkkaan ne nuoret vei.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Sen vaan muistan, että erään kadun kolkassa näin khanimme oven vastapäätäni ja tunsin sen.
— Dimítrios Vikélas, Lukís Láras
Tämän istunnon yhteydessä hallitsijan valtaannousu, hallitsijanimi ja arvonimet vahvistetaan, ja hallitsijan allekirjoitettua julistuksen, kuulutetaan se seremoniallisesti palatsin parvekkeelta sekä muissa valtakunnan kolkissa.
— Wikipedia: Privy Council

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kolkka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kerro nyt minulle tarkasti, miten löysitte tämän syrjäisen kolkan."
— Zane Grey, Erämaan kukka
Eräs selitys Sulo Kolkan tarinan syntymiseen voinee olla sekaannus nimissä.
— Wikipedia: Sulo Kolkka (sotilashahmo)
Etäisimmässä kolkassa laajahkon rämeen takaa löytyi kulmake raasimatonta metsää.
— Urho Karhumäki, Halki vuoren
Nurmeksen koillisesta kolkasta Saunajärveltä suuntasi L.
— Elias Lönnrot, Elias Lönnrotin matkat I 1828-1839

Etymologia

1kolkka1 – kulma, nurkka, perukka, sopukka, soppi; kulmakunta

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
itämurteet Kaakkois-Häme Kymenlaakso, muualla hajat.
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkolkka ’nurkka, kulma’
karjalakolkka ’sama merkitys; loukko, soppi; sinkkaus’
vatjakolkka ’nurkka’
virokolk (g. kolga) ’kulma, nurkka; merenlahti; alue; piiri’
liiviKūolka pn. ’Kuolkan, Domesnäsin, Kolkenin kylä’.

suomi → nykyruotsi murt. Suomi kolkka ’takamaa’.

2kolkka2 – lyömiseen tarkoitettu puukapula; kirnun mäntä; varsta, puiminen; myllyn karistin

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
eri tahoilla murt.
Vastineita
karjala, viro

Samaa onomat. alkuperää kuin v. kolkata, katso tätä. — Peräpohja ja Länsipohja kolkka ’lohinuotta, heittoverkko, kulle; apajapaikka’ on johdettavissa merk:stä ’puunuija’, ja se on lainautunut ruotsiin: (murt.) kolk, kolck, kållk, (jo muinaisruotsi 1482) kolke(r), korcka ’eräänlainen nuotta; apajapaikka’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakolkka: kolkalla kävelentä ’kolkkaamalla kalastaminen’ (ehkä ← suomi)
virokolk (g. kolgi, ‑u), kõlk (g. kõlgu) ’pölkky; (kellon) kieli; varsta; melan kädensija; kolkutinlauta; pellavaloukku (rinn. kolgits)’, kolge ’pellavapivo’.

3kolkka3 – kello, kulkunen

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
ei murretiet.

(→ pohjoissaame golˈkâ (eteläsaame uumajansaame luulajansaame), inarinsaame kulkka ’kulkunen’).

Samaa onomat. sanuetta kuin muun muassa kolkata ja kolata (katso näitä); vertaa myös kulkunen.

4kolkka4 – kolkutus

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kolkata yhteydessä
Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1702
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, viro, pohjoissaame

Onomat. sanoja; vertaa myös kolata ja kolkka2, kolkka3.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkolkkā ’kopista’
karjalakolkata ’lyödä, kolkata, kolauttaa, kolistaa’, kolkkoa ’kolkkaa, kolista’, kolkottoa ’sama merkitys’, kolkuttoa ’kolkuttaa’
lyydikolkettada ’kolista’
virokolkida ’kolhia, koputtaa, loukuttaa’ jne.

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

pohjoissaamepohjoissaame goalˈket ’kalista, kilistä; lyödä kolauttaa’, skoalˈket ’kolistaa’ (ilmeisesti ← suomi kuten ovat ainakin nykyruotsi murt. Suomi kolkk ’lyödä’ ja venäjä kólkat́ ’koputtaa’).

5kolkka6 – kolkko, kylmä, kolea, kalsea, viileä; synkkä, autio, kaamea; yksinäinen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kolkko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Samaa sanuetta kuin kolea ja kolakka, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjalakolkko ’kylmä, kalsea, kolea; kolkko, synkkä’
virokolk (g. kolga), kolgas, kõlk, kole ’ankara, kova; kolkko, pelottava, autio’

suomi → nykyruotsi murt. kolkkå ’autio, synkkä, ikävä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Käännökset

  • engl.corner
  • ranskacoin (m), angle (m)
  • virokolgas

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • corner

Esiintymistiheys

11 639 esiintymää · 4.4 / milj.

Suomi24
4.0
Sanomalehdet
12.5
Aikakauslehdet
5.1
Wikipedia
5.0
Reddit
3.7
Tekstitykset
4.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: kolkassa 26 % · kolkkaan 17 % · kolkka 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-olkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolkka