kolkka
erisnimi, substantiivi/ˈkolkːɑ/kolk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 11 642. yleisin sana
Merkitykset
- kulmakolkkahattu
- reuna-alue, reunaseutuVieraita saapui maailman joka kolkasta.
- (heraldiikka)vaakunan yläkulmassa sijaitseva neliönmuotoinen ala
- jalkajousen tylppäpäinen turkismetsästyksessä käytetty nuoli, vasama
- kalastuksessa käytettävä nuija
- kolkkapoika (partio)
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Raitilta Jussi se jumppii niinkuin voinsa myynyt, kujasta viulun hän rikkinäisen toi, Tamb... — "juo haarikasta, ettäs tyynnyt!" — eikä sen kielet nyt kantta vasten soi, purpuripolkkaan ei ne vedä jalkaa, ei, kolkasta kolkkaan ne nuoret vei.Sen vaan muistan, että erään kadun kolkassa näin khanimme oven vastapäätäni ja tunsin sen.Tämän istunnon yhteydessä hallitsijan valtaannousu, hallitsijanimi ja arvonimet vahvistetaan, ja hallitsijan allekirjoitettua julistuksen, kuulutetaan se seremoniallisesti palatsin parvekkeelta sekä muissa valtakunnan kolkissa.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kolkka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Adjektiivit
Kerro nyt minulle tarkasti, miten löysitte tämän syrjäisen kolkan."Eräs selitys Sulo Kolkan tarinan syntymiseen voinee olla sekaannus nimissä.Etäisimmässä kolkassa laajahkon rämeen takaa löytyi kulmake raasimatonta metsää.Nurmeksen koillisesta kolkasta Saunajärveltä suuntasi L.Etymologia
1kolkka1 – kulma, nurkka, perukka, sopukka, soppi; kulmakunta
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- itämurteet Kaakkois-Häme Kymenlaakso, muualla hajat.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kolkka ’nurkka, kulma’ |
|---|---|
| karjala | kolkka ’sama merkitys; loukko, soppi; sinkkaus’ |
| vatja | kolkka ’nurkka’ |
| viro | kolk (g. kolga) ’kulma, nurkka; merenlahti; alue; piiri’ |
| liivi | Kūolka pn. ’Kuolkan, Domesnäsin, Kolkenin kylä’. |
suomi → nykyruotsi murt. Suomi kolkka ’takamaa’.
2kolkka2 – lyömiseen tarkoitettu puukapula; kirnun mäntä; varsta, puiminen; myllyn karistin
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- eri tahoilla murt.
- Vastineita
- karjala, viro
Samaa onomat. alkuperää kuin v. kolkata, katso tätä. — Peräpohja ja Länsipohja kolkka ’lohinuotta, heittoverkko, kulle; apajapaikka’ on johdettavissa merk:stä ’puunuija’, ja se on lainautunut ruotsiin: (murt.) kolk, kolck, kållk, (jo muinaisruotsi 1482) kolke(r), korcka ’eräänlainen nuotta; apajapaikka’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kolkka: kolkalla kävelentä ’kolkkaamalla kalastaminen’ (ehkä ← suomi) |
|---|---|
| viro | kolk (g. kolgi, ‑u), kõlk (g. kõlgu) ’pölkky; (kellon) kieli; varsta; melan kädensija; kolkutinlauta; pellavaloukku (rinn. kolgits)’, kolge ’pellavapivo’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3kolkka3 – kello, kulkunen
4kolkka4 – kolkutus
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kolkata yhteydessä
- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1702
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, viro, pohjoissaame
Onomat. sanoja; vertaa myös kolata ja kolkka2, kolkka3.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kolkkā ’kopista’ |
|---|---|
| karjala | kolkata ’lyödä, kolkata, kolauttaa, kolistaa’, kolkkoa ’kolkkaa, kolista’, kolkottoa ’sama merkitys’, kolkuttoa ’kolkuttaa’ |
| lyydi | kolkettada ’kolista’ |
| viro | kolkida ’kolhia, koputtaa, loukuttaa’ jne. |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| pohjoissaame | pohjoissaame goalˈket ’kalista, kilistä; lyödä kolauttaa’, skoalˈket ’kolistaa’ (ilmeisesti ← suomi kuten ovat ainakin nykyruotsi murt. Suomi kolkk ’lyödä’ ja venäjä kólkat́ ’koputtaa’). |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
5kolkka6 – kolkko, kylmä, kolea, kalsea, viileä; synkkä, autio, kaamea; yksinäinen
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kolkko yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Samaa sanuetta kuin kolea ja kolakka, katso näitä.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen, karjala | kolkko ’kylmä, kalsea, kolea; kolkko, synkkä’ |
|---|---|
| viro | kolk (g. kolga), kolgas, kõlk, kole ’ankara, kova; kolkko, pelottava, autio’ |
suomi → nykyruotsi murt. kolkkå ’autio, synkkä, ikävä’.
Samaa juurta olevia sanoja
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Johdokset
Käännökset
- engl.corner
- ranskacoin (m), angle (m)
- virokolgas
Hierarkia
Englanninkieliset vastineet
- corner
Esiintymistiheys
11 639 esiintymää · 4.4 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10 (koira)
Yleisimmät: kolkassa 26 % · kolkkaan 17 % · kolkka 13 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-olkːɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolkka