kol­me­kym­men­tä­yk­si

Pekka laski mielessään: yksi, kaksi, kolme... Hän luuli ehtivänsä laskea kahteenkymmeneen — kolmekymmentä, kolmekymmentäyksi!

Mutta sitten tuli äiti ja sanoi sillä rauhallisella, asiallisella äänellä, jota hän käytti esiintyessään tietoisesti yhdenmukaisesti kasvatuskirjojensa kanssa, että kello oli täsmälleen seitsemäntoista minuuttia yli yhden. Kolmekymmentäyksi tuntia...

Seitsemännellä äänestyskerralla enää kaksi kannatti Maffia, kun taas della Chiesan kannattajamäärät olivat nousseet, ja heitä oli nyt kolmekymmentäyksi.