komparuno
substantiivi/ˈkompɑˌruno/kom-pa-ru-no (4 tavua) · 9 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- naseva tai sukkelasanainen lyhyt runo, kuten epigrammi tai limerikki
Esimerkkilauseet
He ovat komparunojen sorvailijoita, noiden liukkaiden pikku vasamain, jotka iskevät syvän ja lääkkeillä paranemattoman haavan.Joku on sepittänyt komparunon siitä, kuinka suunnattomat käsitykset saiturin hevosella täytyy olla jyvistä.Limerikki on viisisäkeinen komparuno ja makaronilimerikissä on käytetty kahta kieltä olevia säkeitä.Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uno
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Komparuno. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/komparuno