kom­pa­ru­no

substantiivi/ˈkompɑˌruno/
Jaa

sisältää sanat: kompa + runo

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. naseva tai sukkelasanainen lyhyt runo, kuten epigrammi tai limerikki

Esimerkkilauseet

He ovat komparunojen sorvailijoita, noiden liukkaiden pikku vasamain, jotka iskevät syvän ja lääkkeillä paranemattoman haavan.
— Montesquieu, Persialaisia kirjeitä
— Johtuu mieleeni pieni komparuno, mutta ilmoitan jo edeltäkäsin, etten minä ole sen tekijä.
— Zacharias Topelius, Talvi-iltain tarinoita 4
Limerikki on viisisäkeinen komparuno ja makaronilimerikissä on käytetty kahta kieltä olevia säkeitä.
— Wikipedia: Makaronilyriikka

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikomparuno
Genetiivikomparunon
Partitiivikomparunoa
Essiivikomparunona
Translatiivikomparunoksi
Inessiivikomparunossa
Elatiivikomparunosta
Illatiivikomparunoon
Adessiivikomparunolla
Ablatiivikomparunolta
Allatiivikomparunolle
Abessiivikomparunotta

Riimit

-uno

Kaikki riimit

Lähteet