runo
substantiivi/ˈruno/
Merkitykset
- 1.(kirjallisuustiede)suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
- 2.(musiikki)yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos
- 3.runoussuomalaisen runon tila
- 4.runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani
- 5.(poronhoito)tilapäisesti mahoksi jäänyt vaadin
Etymologia
Vanha germaaninen laina. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta. Toisen teorian mukaan germaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- ”kaivaa”. Myös germaanisen sanan suomenkielisessä vastineessa riimukirjain ”riimu” tarkoittaa juovaa, naarmua.
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.poem
- ruotsidikt, poem, vers
- saksaGedicht (n)
- ranskapoème (m)
- venäjästihi, стихотворение (n), стих, stihotvorenie, poema
- esp.poema (m)
- viroluuletus
- italiapoema
- puolawiersz (m)
- norjadikt
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Yksiöinen jää, oro ja poika taas kuuluvat eri runoon, joka Kilpalaulantaan on sekaantunut.
Tuo pullea tuttavani luki kiinalaisia runojaan ääneen aina, ja me yhdessä, hän lukien, minä myöskin kynää käyttäen, suomensimme niitä eräitä...
Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Hän pyysi ystäväänsä, kylän urkuria tekemään kirjoittamaansa runoon sävelmän, jossa olisi kaksi solistisääntä, kuoro ja säestyssoittimena kitara.
Englanninkieliset vastineet
- poem
- verse form
Esiintymistiheys
152 647 esiintymää, 58.2 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1
| Nominatiivi | runo |
| Genetiivi | runon |
| Partitiivi | runoa |
| Essiivi | runona |
| Translatiivi | runoksi |
| Inessiivi | runossa |
| Elatiivi | runosta |
| Illatiivi | runoon |
| Adessiivi | runolla |
| Ablatiivi | runolta |
| Allatiivi | runolle |
| Abessiivi | runotta |
Riimit
-uno
Kaikki riimit