ru­no

substantiivi/ˈruno/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ru-no (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 1 771. yleisin sana

Merkitykset

  1. (kirjallisuustiede)suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
  2. (musiikki)yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos
  3. runoussuomalaisen runon tila
  4. runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani
  5. (poronhoito)tilapäisesti mahoksi jäänyt vaadin

Esimerkkilauseet

Runon jälkeen on liitetty selitys: "lepän lastuja pannaan; jos selälleen, ei mitään; jos kumoon, totta".
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Tuo pullea tuttavani luki kiinalaisia runojaan ääneen aina, ja me yhdessä, hän lukien, minä myöskin kynää käyttäen, suomensimme niitä eräitä...
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Helakisa kirjoitti uransa aikana kymmeniä kirjoja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tv -elokuvia.
— Wikipedia: Kaarina Helakisa

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan runo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Joutoaikoinaan istui hän ja haaveili ja kirjoitti runoja Dagmarin kuva edessään.
— Runa, Arkielämää
Tuomiorovasti tarkasteli uudelleen lehteä ja lausuili puoliääneen runon säkeitä.
— Arvi Järventaus, Kirkonlämmittäjä
Mutta ei hän löytänyt muuta kuin pari paperiliuskaa, joihin oli kirjoitettu runoja.
— Runa, Hirvenhovissa
Näiden runoin sepittämiseen menee usein kauvan aikaa, välistä vuosikausiakin.
— tekijä Usea, Mansikoita ja mustikoita II

Etymologia

1runo1 – tavallisesti lyhyt ja määrämuotoa (varsinkin säejakoa) noudattava rytmiin, soinnullisuuteen ja kielikuviin perustuva kaunokirjallinen tuote; laulaja, runoilija; sopimaton tai rivo runo tai tarina, maallinen kertomus; pöty, loru, valhe; tietäjä

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Vastineita
karjala

Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa kantagermaani *rūnō: kantaskandinaavi riimukirj. (mon. akk.) runoR, runaR, runo, muinaisnorja rún ’salaisuus; (esimerkiksi esineeseen piirretty) taikamerkki; (riimu)kirjain; tieto, oppi(neisuus), kirjallisuus’, islanti rún ’tieto; riimu(kirjain), taikamerkki’, nykynorja rune ’riimukirjain; taikamerkki’, muinaisruotsi (mon.) runir, runor ’riimukirjaimet’, runokarl ’taikuri’, varhaisempi uusruotsi nykyruotsi runa ’salainen tieto, viisaus; loitsu, manaus; riimu(kirjain), riimukirjoitus’, gootti rūna ’salaisuus’, muinaisalasaksa eli muinaissaksi rūna, keskialasaksa rune, run ’salainen keskustelu tai neuvonpito’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjala(← suomi) runo ’kansanruno, virsi; soitin (esimerkiksi hanuri, viulu)’, runoilla ’laulaa runoja; soitella’, runoilija ’runonlaulaja’

(suomi myös (kirj. lainoina) → viro runo ’kalevalamittainen kansanlaulu’, nykyruotsi runa ’suomalainen kalevalamittainen kansanruno tai ‑laulu’, nykynorja rune ’suomalainen muinaisruno’, englanti rune ’suomalainen runo, loitsu’)

Lue myös Kotuksen kirjoitus runo.

2runo2 – vasomaton tai harvoin vasova poro

Alkuperä
Lainasana (saame: rodno)
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
Peräpohja Länsipohja
Vastineita
karjala

Lähtökohta: ← saame rodno ’vasaton poro’ (← skandinaavinen).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalarunno ’maho poro tai lehmä’

(suomi → venäjä murt. runováženka ’vasaton poro’)

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • poem
  • verse form

Esiintymistiheys

152 647 esiintymää · 58.2 / milj.

Suomi24
58.4
Sanomalehdet
63.4
Aikakauslehdet
82.9
Wikipedia
112.7
Reddit
11.1
Tekstitykset
29.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: runo 30 % · runoja 18 % · runon 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uno

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Runo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/runo