konnotaatio
substantiivi/ˈkonːotɑːtio/
Merkitys
- 1.(kielitiede)oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä; sanan sisältöä täydentävä vivahde, sivumerkitys, joka voi vaihdella yksilöittäin tai puhujaryhmittäinSanaan kesä voi liittyä konnotaatio ’lämmin, miellyttävä loma-aika’.
Synonyymit
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.connotation
- ruotsikonnotation
- saksaKonnotation (f)
- ranskaconnotation (f)
- esp.connotación
- virokonnotatsioon
- italiaconnotazione (f)
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Sanat kuten neekeri, kuuro, rampa katsotaan syrjiviksi ja loukkaaviksi nimenomaan siksi, että niihin nähdään liittyvän negatiivisia konnotaatioita.
Samaan tapaan pullon etiketissä olevan pääkallon kuvan suora denotaatio on vain tuo ilmeinen pääkallo, mutta sen konnotaatioita voivat olla myrkky, kuolema tai kehotus Älä juo!.
Englanninkieliset vastineet
- connotation
Esiintymistiheys
639 esiintymää, 0.2 / milj.
Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.7
Reddit
6.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 3
| Nominatiivi | konnotaatio |
| Genetiivi | konnotaation |
| Partitiivi | konnotaatiota |
| Essiivi | konnotaationa |
| Translatiivi | konnotaatioksi |
| Inessiivi | konnotaatiossa |
| Elatiivi | konnotaatiosta |
| Illatiivi | konnotaatioon |
| Adessiivi | konnotaatiolla |
| Ablatiivi | konnotaatiolta |
| Allatiivi | konnotaatiolle |
| Abessiivi | konnotaatiotta |
Riimit
-ɑːtio
Kaikki riimit