kort­ti­pu­he­lin

substantiivi/ˈkortːiˌpuhelin/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kort-ti-pu-he-lin (5 tavua) · 13 kirjainta

Yhdyssana: kortti + puhelin

Merkitys

  1. 1990-luvun yleisöpuhelin, jonka käytöstä maksettiin luottokortilla

Etymologia

kortti + puhelin

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33 (kytkin)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uhelin

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Korttipuhelin. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/korttipuhelin