pu­he­lin­kort­ti

substantiivi/ˈpuhelinˌkortːi/
Jaa

Yhdyssana: puhelin + kortti

Merkitys

  1. ennakkoon ladattu maksukortti, jota voi käyttää puheluiden soittamiseen yleisöpuhelimesta kuten puhelinkioskista

Etymologia

puhelin + kortti

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Suurimmillaan yleisöpuhelinten määrä oli vuonna 1997, jolloin niitä oli 25, osa kioskeja ja osa sisätiloissa; noin puolet toimi silloin muovisella puhelinkortilla.
Wikipedia: Laitilan Puhelin
Suomessa paikalliset puhelinyhtiöt ja Tele laskivat puhelinkortteja liikkeelle 1990 -luvun alussa.
Wikipedia: Puhelukortti

Esiintymistiheys

525 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipuhelinkortti
Genetiivipuhelinkortin
Partitiivipuhelinkorttia
Essiivipuhelinkorttina
Translatiivipuhelinkortiksi
Inessiivipuhelinkortissa
Elatiivipuhelinkortista
Illatiivipuhelinkorttiin
Adessiivipuhelinkortilla
Ablatiivipuhelinkortilta
Allatiivipuhelinkortille
Abessiivipuhelinkortitta

Riimit

-ortːi

Kaikki riimit

Lähteet