Asiasanasto.fi

pu­he­lin­kort­tisubstantiivi

/ˈpuhelinˌkortːi/

Yhdyssana: puhelin + kortti

Merkitys

  1. 1.ennakkoon ladattu maksukortti, jota voi käyttää puheluiden soittamiseen yleisöpuhelimesta kuten puhelinkioskista

Etymologia

puhelin + kortti

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Suurimmillaan yleisöpuhelinten määrä oli vuonna 1997, jolloin niitä oli 25, osa kioskeja ja osa sisätiloissa; noin puolet toimi silloin muovisella puhelinkortilla.

Wikipedia: Laitilan Puhelin

Suomessa paikalliset puhelinyhtiöt ja Tele laskivat puhelinkortteja liikkeelle 1990 -luvun alussa.

Wikipedia: Puhelukortti

Esiintymistiheys

525 esiintymää, 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipuhelinkortti
Genetiivipuhelinkortin
Partitiivipuhelinkorttia
Essiivipuhelinkorttina
Translatiivipuhelinkortiksi
Inessiivipuhelinkortissa
Elatiivipuhelinkortista
Illatiivipuhelinkorttiin
Adessiivipuhelinkortilla
Ablatiivipuhelinkortilta
Allatiivipuhelinkortille
Abessiivipuhelinkortitta

Riimit

-ortːi

Kaikki riimit