pu­he­lin­kort­ti

substantiivi/ˈpuhelinˌkortːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-he-lin-kort-ti (5 tavua) · 13 kirjainta

Yhdyssana: puhelin + kortti

Merkitys

  1. ennakkoon ladattu maksukortti, jota voi käyttää puheluiden soittamiseen yleisöpuhelimesta kuten puhelinkioskista

Esimerkkilauseet

Hän lisäsi useita liitännäisiä, kuten puhelinkortin, äänikortin sisäänrakennetulla syntetisoijalla ja useita näytönohjaimia.
— Wikipedia: Be Incorporated
Suurimmillaan yleisöpuhelinten määrä oli vuonna 1997, jolloin niitä oli 25, osa kioskeja ja osa sisätiloissa; noin puolet toimi silloin muovisella puhelinkortilla.
— Wikipedia: Laitilan Puhelin
Ympäri saarta on yleisiä puhelimia, jotka toimivat tavallisesti puhelinkorteilla.
— Wikipedia: Sými

Etymologia

puhelin + kortti

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

525 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Yleisimmät: puhelinkortti 32 % · puhelinkortteja 28 % · puhelinkortin 20 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ortːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhelinkortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhelinkortti