puhelinkortti
substantiivi/ˈpuhelinˌkortːi/pu-he-lin-kort-ti (5 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
- ennakkoon ladattu maksukortti, jota voi käyttää puheluiden soittamiseen yleisöpuhelimesta kuten puhelinkioskista
Esimerkkilauseet
Hän lisäsi useita liitännäisiä, kuten puhelinkortin, äänikortin sisäänrakennetulla syntetisoijalla ja useita näytönohjaimia.Suurimmillaan yleisöpuhelinten määrä oli vuonna 1997, jolloin niitä oli 25, osa kioskeja ja osa sisätiloissa; noin puolet toimi silloin muovisella puhelinkortilla.Ympäri saarta on yleisiä puhelimia, jotka toimivat tavallisesti puhelinkorteilla.Etymologia
Liittyvät sanat
Esiintymistiheys
525 esiintymää · 0.2 / milj.
Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.6
Taivutustiedot
Yleisimmät: puhelinkortti 32 % · puhelinkortteja 28 % · puhelinkortin 20 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ortːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhelinkortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhelinkortti