kou­su

substantiivi/ˈkou̯su/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sanan kousa rinnakkaismuoto; ammennin tai kauha

Esimerkkilauseet

Minuakin pyörittivät sen tuhannen hirveliä, etten ole hypellyt sillä tavoin kuin ennen Pokki-Matin häissä, mutta siellä olikin saavillinen ainetta peräpenkillä ja kousu laidalla.
Urho Karhumäki, Möttösen äijän menninkäiset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikousu
Genetiivikousun
Partitiivikousua
Essiivikousuna
Translatiivikousuksi
Inessiivikousussa
Elatiivikoususta
Illatiivikousuun
Adessiivikousulla
Ablatiivikousulta
Allatiivikousulle
Abessiivikousutta

Riimit

-ousu

Kaikki riimit

Lähteet