kra­pa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kaavin, parkinkuorimisveitsi; suka, pesutukko; (slangissa:) kaavin, raspi, partahöylä
  2. huono, kulunut, kelvoton (esim. puukko, hevonen)

Etymologia

1krapa1 – kaavin, parkinkuorimisveitsi; suka, pesutukko; (slangissa:) kaavin, raspi, partahöylä

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: skrapa)
Vanhin tieto
Jonas Mennander, 1699
Slangissa
1910 lähtien
Levinneisyys
länsimurteet Kainuu
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala

Lähtökohta: ← nykyruotsi skrapa ’kaavin; suka’, skrapa ’kaapia, raapia; sukia’.

(Agr »ia wärelle opetuxella krapatut ia myrckytetut ouat»)

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala (Vuokkiniemi) krapa ’hevossuka’ (← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

skrabaa ’raapia, kaapia, raaputtaa’; myös skrapaa, sgrapaa, krapaa

← ruotsi skrapa ’raapia, kaapia; kaavin, raappa’ (tanska skrabe, norja skrape, keskialasaksa schrapen ’raapia, kaivertaa’).

Johdoksia: skraba, skrapa, sgraba, krapa ’kaavin, raspi; partahöylä’

2krapa2 – huono, kulunut, kelvoton (esim. puukko, hevonen)

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: skrap)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan rapa yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi skrap, skrapa, skrape ’kaapeet, jätteet; muru, hiukkanen; vanha, kuihtunut olio, raukka, hevoskaakki’ (v:stä skrapa, katso raapia, krapa).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Krapa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/krapa