1krapa1 – kaavin, parkinkuorimisveitsi; suka, pesutukko; (slangissa:) kaavin, raspi, partahöylä
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: skrapa)
- Vanhin tieto
- Jonas Mennander, 1699
- Slangissa
- 1910 lähtien
- Levinneisyys
- länsimurteet Kainuu
- Vastineita
- pohjois- eli vienankarjala
Lähtökohta: ← nykyruotsi skrapa ’kaavin; suka’, skrapa ’kaapia, raapia; sukia’.
(Agr »ia wärelle opetuxella krapatut ia myrckytetut ouat»)
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| pohjois- eli vienankarjala | pohjois- eli vienankarjala (Vuokkiniemi) krapa ’hevossuka’ (← suomi) |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
skrabaa ’raapia, kaapia, raaputtaa’; myös skrapaa, sgrapaa, krapaa
← ruotsi skrapa ’raapia, kaapia; kaavin, raappa’ (tanska skrabe, norja skrape, keskialasaksa schrapen ’raapia, kaivertaa’).
Johdoksia: skraba, skrapa, sgraba, krapa ’kaavin, raspi; partahöylä’
2krapa2 – huono, kulunut, kelvoton (esim. puukko, hevonen)
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: skrap)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan rapa yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi skrap, skrapa, skrape ’kaapeet, jätteet; muru, hiukkanen; vanha, kuihtunut olio, raukka, hevoskaakki’ (v:stä skrapa, katso raapia, krapa).
Samaa juurta olevia sanoja