rapa
substantiivi/ˈrɑpɑ/ra-pa (2 tavua) · 4 kirjainta
Merkitykset
- hienojakoisten maa-ainesten ja veden märkä sekoitus (suspensio)
- Rapan saarella, Ranskan Polynesiassa puhuttava uhanalainen austronesialainen kieli, jolla on noin 500 puhujaa (kielitunnus: ray)
- noin 500 asukkaan saari Ranskan Polynesiassa, jolla puhutaan rapan kieltä
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Pinus abies: honka-, hyöty-, janhus-, kangas-, kara- l. karanko-kuusi, -karsti, -kartsi, kartti-, korpi-, lyly-, mannel-, mannikas-, mantila- l. norokuusi, näre, rapa- l. räkäkuusi.Yllättävi Väinämöisen, Lenti purjepuun nenähän, Vaatevarpahan rapasi, Päähän pielen seisotaikse; Oli pursi päin puota, Laiva laioin kallistua.Suurin osa asukkaista puhuu äidinkielenään rapaa, mutta useimmat osaavat puhua myös tahitia.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan rapa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
Otetaan Pekka Turusesta hevonen ja ajetaan niin, että rapa roiskuu lepästä leppään!Yltä päältä ravassa ja loassa ollen tekee ahdistettu viimeisen epätoivoisen ponnistuksen ja herraspoikasakki lentää hujan hajan.Jos synti joskus täyttää inhoittavalla ravallaan ihmisen, niin täytti se heidät tänä aikana.Etymologia
1rapa1 – oluen tai kaljan pohjasakka, viinan tislausjäte; puoliksi sulanut ruoka (eläimen) suolistossa
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ? ← germaaninen (kantaskandinaavi) *draƀa-, vertaa nykyruotsi drav ’(oluenpanossa jäävä) jäte; kananruoaksi käytetty jauhopöperö’, muinaisruotsi svina draf ’sianruoaksi käytetty mäski’, keskialasaksa draf, mon. drever, keskiyläsaksa (mon.) treber, nykysaksa Treber ’viinin ja oluenvalmistuksessa syntyvä sakka; jätteet, sianruoka; pienitty, hauras tai mureneva aine’ Katso myös rapa2.
(vertaa Ljungo 1601 rapawaras, Koll 1616 rapawahdhan (= rapavatsan) waras ’karjavaras’)
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rapa ’oluenpanossa jäävä jäte’, rapamako ’ahmatti’ |
|---|---|
| karjala | rapa ’ruokasula; sisälmykset; oksennus; sonta; (oluen, kahvin) sakka’, rapakota ’rapamaha; satakerta’ |
| lyydi, vepsä | raba ’(oluen, viinan) sakka’ |
| vatja | rapa ’rapa, mäski’, (vatjan Kukkosin murre) rapamako ’suuri vatsa’ |
| viro | raba ’(oluenpanossa jäävä) jäte; makkarantäyte’ |
| liivi | rabād (mon.) ’(oluenpanossa jäävä) jäte’ |
(suomi → nykyruotsi (murt.) rap(p)a-, rabbel-, rapkalja ’moska, pötypuhe; (vanh., 1700-luvun alusta) rapakalja, huono olut tai muu alkoholijuoma’; itämerensuomi → komi rab ’(oluen, viinan) sakka’)
Samaa juurta olevia sanoja
2rapa2 – loka, kura, lieju; suomuta; sora, kivimurska; hauras, rapea
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Samaa (todennäköisesti onomat.-deskr.) alkuperää kuin rapea1 (katso tätä); huomaa myös inkeroinen rappa ’jääkappale’, vatja (Tsv) rappa ’hauras’, suomi rappeutua (s.v. rappio) sekä suomi murt. (harv.) ropa ’pöly, lika, kura, sakka’, ropainen ’pölyinen, rapainen, likainen’. — Merk:t ’kura, loka, lieju’ liittyvät läheisesti myös sanaan rapa1, ja onkin ajateltavissa, että kyse on alkuaan yhdestä sanasta (merk. ’(oluenpanossa jäävä) jäte’ perustunee kuitenkin germaaninen vaikutukseen).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rapakivi ’rapakivi’ |
|---|---|
| karjala | rapa ’kivimurska’, rapakivi ’rapakivi, hauras, mureneva kivi’, rapa(h)ine ’hauras; kurainen’, rapakka ’hauras’ |
| vatja | rapatšivi ’rapakivi’, (vatjan Kukkosin murre) rapapū ’hauraspuu’, rapasō ’hyllyvä suo’ |
| viro | raba ’räme; hauras’ |
| liivi | rabā ’kuohkea, mureneva rapautuva’, raʾbbi ’sama merkitys’ |
(suomi → pohjoissaame rappe ’loka, kura’).
Lue myös Kotuksen kirjoitus rapapalli.
3rapa3 – huono, kulunut, kelvoton (esim. puukko, hevonen)
4rapa4 – kaavin, parkinkuorimisveitsi; suka, pesutukko
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: skrapa)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan krapa yhteydessä
- Vastineita
- pohjois- eli vienankarjala
Lähtökohta: ← nykyruotsi skrapa ’kaavin; suka’, skrapa ’kaapia, raapia; sukia’.
(Agr »ia wärelle opetuxella krapatut ia myrckytetut ouat»)
5rapa5 – portaikko, rappu
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: trappa)
- Slangissa
- 1910 lähtien
Helsingin slangissa
raba ’portaikko, rappu’; myös rapa, traba, trapa, straba, skraba, sraba, rabari, rapari, trabari, rape, strabe
← ruotsi trappa, trapp ’porras; portaikko, rappu’ (← keskialasaksa trappe, treppe ’askelma, porras, portaat’ verbistä trappen ’astua, polkea’); vanhempi laina samasta ruotsi sanasta on suomi rappu.
6rapa6 – rapakalja
- Slangissa
- 1910 lähtien
Helsingin slangissa
rapakalja ’huono olut, ykkösolut, pilsneri’; myös rapa
murresana, jonka alkuosa on rapa ’oluen tai kaljan pohjasakka; viinan tislausjäte’ (← skandinaavinen, vertaa ruotsi drav ’mäski, oluenpanon jäte’).
Johdoksia: rapaa ’juoda, ryypätä’
Yhdyssanat ja johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.mud
- ruotsisörja, lervälling, geggamoja
- saksaSchmutz (m), Schlamm
- ranskaboue (f)
- venäjäгрязь
- esp.barro (m), lodo (m)
- viromuda, pori
- italiafango (m)
Hierarkia
Englanninkieliset vastineet
- mud
Esiintymistiheys
3 818 esiintymää · 1.5 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi E
Yleisimmät: rapa 41 % · rapaa 33 % · ravat 7 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑpɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Rapa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rapa