kris­tal­li­mal­ja

"Mikä ihana malja!" Klodius huudahti kohottaen läpikuultavan kristallimaljan, jonka kädensija oli jalokivin koristettu ja kiemurtelevaksi käärmeeksi muovailtu, kuten Pompejissa tähän aikaan oli tapana.

Siellä on suuria ruusuvihkoja korkeissa kristallimaljoissa, ne ovat jo lakastuneita, ne ovat hääkukkia... Käännän kiusaantuneena katseeni niistä pois.

Huomion Gillettessä herätti hänen erityisen korkea äänensä, jota hän usein käytti särkemään kristallimaljoja osana esitystään.