kro­maat­ti­nen

Jossakin soi ikivanha seemiläinen mashrokita-soitin — urut, joiden pillien kromaattisen kumea vaihtelu sulautui kreikkalaisten huilujen ääniin.

Laulettavan alku- ja keskikohta pysyivät hänellä vielä jotakuinkin säädetyn sävelen puitteissa, mutta "slaakeen" sanaan ehdittyään hän antoi äänensä vastoin kaikkia maistraatin ja musiikin sääntöjä luistaa hyvin venyttämällä alas kromaattista ääniasteikkoa.

Tämä liittyy jatkuvuuteen siinä mielessä, että esimerkiksi pianolla sävelten lukumäärää rajoittaa kromaattinen asteikko, ja täten erilaisia sävelkulkuja ei olekaan loputtomasti, vaan loppujen lopuksi kaikki alkaa alusta.