kron­ke­li

adjektiivi/ˈkroŋkeli/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kron-ke-li (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. (arkikieltä)(murteellinen)nirso, kranttu, valikoiva

Esimerkkilauseet

Kyllä se ittekkin sen jo aavistaa, jotta osti se vaikka minkälaaset korvakrivat sille flikalle, niin vikahan se kumminkin menöö, on ne niin kronkelia pyttyjä naiset, ettei niiren mieltä osaa kukaan nourattaa — ei ainakaan korvarenkahan ostos.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
— Oo donna bella mia e mobilia — että kaunis naiseni on sellaane vaihteleva mööpeli ja kronkeli pytty, jotta sitä ei tierä yhtää, kuinka se on ja mikä sen kulloonkin tuloo.
— Jaakkoo Vaasan, Rakas takkupää
— Oot sä aika kronkeli pytty, mutta mee sitte!
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut II

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: krånglig)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ronkeli yhteydessä
  1. suomironkeli
  2. nykyruotsikrånglig ’nirso’, krångla ’valikoida; valitella’

Tähän osin mahdollisesti myös suomi (k)ronata ’valitella, marista, valikoida; riidellä, hangoitella vastaan’, johon lienee vaikuttanut äänteellisesti myös kronata ’kaivella, tonkia’, katso tätä.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6 (paperi)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: kronkeli – kronkelimpi – kronkelein

Riimit

-oŋkeli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kronkeli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kronkeli