kron­ke­li

adjektiivi/ˈkroŋkeli/
Jaa

Merkitys

  1. (arkikieltä)(murteellinen)nirso, kranttu, valikoiva

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Laivalla kerrottihin, jotta Saksan tulli on kovasti kranttu ja kronkeli, mutta meirän sakkia kohreltihin kovasti ystävällisesti, oikiastansa paremmin kun kotomaas.
— Jaakkoo Vaasan, Jaakkoo lähti Pariisihi...
— On se sellaane kronkeli värkki.
— Jaakkoo Vaasan, Petsamhon valaskaloja onkimhan

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikronkeli
Genetiivikronkelin
Partitiivikronkelia
Essiivikronkelina
Translatiivikronkeliksi
Inessiivikronkelissa
Elatiivikronkelista
Illatiivikronkeliin
Adessiivikronkelilla
Ablatiivikronkelilta
Allatiivikronkelille
Abessiivikronkelitta

Riimit

-oŋkeli

Kaikki riimit

Lähteet