kranttu

adjektiivi

/ˈkrɑntːu/

Merkitys

  1. 1.(arkikieltä)nirso, kronkeli, valikoiva, vaativa, valikoiva

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

"Niin, niin tämä poika suimii, en minä ole niin kranttu.

Santeri Alkio, Murtavia voimia

Monesti luonnosta pyydystetyt yksilöt ovat kotiutumisvaiheessa kranttuja syömään teollisia ruokia.

Wikipedia: Nokkamonnit

Esiintymistiheys

3 593 esiintymää, 1.4 / milj.

Suomi24
1.6
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi C

Nominatiivikranttu
Genetiivikrantun
Partitiivikranttua
Essiivikranttuna
Translatiivikrantuksi
Inessiivikrantussa
Elatiivikrantusta
Illatiivikranttuun
Adessiivikrantulla
Ablatiivikrantulta
Allatiivikrantulle
Abessiivikrantutta

Riimit

-ɑntːu

Kaikki riimit