huikka
substantiivi/ˈhui̯kːɑ/huik-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 18 306. yleisin sana
Merkitys
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Sillä on lempeät, hymyilevät, huikan ihmettelevät silmät, joista puhuu luottamus toisen parhaaseen tahtoon ja valmius antamaan anteeksi lapselliset heikkoudet.Heti kun maa oli siksi jäätynyt, että rapakot ja korven onkalot miestä hyvin kannattivat, alkoi kirvesten pauke, huikkina ja kaatuvien puiden ryske kuulua Hinkkalan metsästä Teurossa.Laulusta riippuen lasi joko tyhjennetään yhdellä kertaa tai siitä vain otetaan pitkä siemaus (ruotsalainen tapa on juoda esimerkiksi snapsi kolmella huikalla).Etymologia
1huikka1 – ryyppy
- Slangissa
- 1920 lähtien
Helsingin slangissa
huikka ’ryyppy’
tunnetaan myös murteissa (huikka, huikonen ’ryyppy’), vaikkakin hajanaisena ja uudehkona; liittynee toiseen sanaan huikka ’kärkeä kohti kapeneva esine tms.’ (koska huikalle on tyypillistä, että se otetaan suoraan pullon suusta), joka puolestaan edustaa pitkää ”huitukkaa” tarkoittavaa hui-pesyettä.
Johdoksia: huikkaset ’ryypyt’, huikkaa ’ryypätä’, huju ’ryyppy’, hujussa ’humalassa’
2huikka2 – kova, vaivalloinen (elanto)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huikea yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi
Lainalähde: Sanalle oletettu skandinaavinen alkuperä (muinaisnorja hvika ’horjua, väistyä; epäröidä’) ei vaikuta todennäköiseltä.
Ilmeisesti sana on deskr. lähtöä ja saanut semanttista vaikutusta esimerkiksi huimata ja hiukoa sanoista.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | huikie ’häpeä; häpeällinen, hävytön, sopimaton, ilkeä, paha; ujo’, huikailla, huijata (prs. huikau) ’häväistä, solvata; sokaista, häikäistä’, huijota ’hävetä, häpeillä’, huijissella ’häpeillä, ujostella’ |
|---|---|
| lyydi, vepsä | huiged ’häpeä; hävytön, häpeällinen’, huigaita ’häpäistä’ |
| viro | murt. huigama ’häpäistä, nuhdella’, (h)ujutada ’häpäistä’ |
| liivi | uid ’häpeä’, uidi ’häpeällinen, ujo’, uigə ’hävetä’, ūigastə ’häpäistä’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3huikka3 – huippu, kärki
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huippu yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Englanninkieliset vastineet
- draught
- gulp
- swig
- slug
- snifter
Esiintymistiheys
6 047 esiintymää · 2.3 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: huikkaa 29 % · huikan 23 % · huikka 23 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uikːɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Huikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huikka