huik­ka

substantiivi/ˈhui̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huik-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 18 306. yleisin sana

Merkitys

  1. (puhekieltä)ryyppy, kulaus

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sillä on lempeät, hymyilevät, huikan ihmettelevät silmät, joista puhuu luottamus toisen parhaaseen tahtoon ja valmius antamaan anteeksi lapselliset heikkoudet.
— Joel Lehtonen, Onnen poika
Heti kun maa oli siksi jäätynyt, että rapakot ja korven onkalot miestä hyvin kannattivat, alkoi kirvesten pauke, huikkina ja kaatuvien puiden ryske kuulua Hinkkalan metsästä Teurossa.
— Kalle Kajander, Kun talonpojasta tuli herra
Laulusta riippuen lasi joko tyhjennetään yhdellä kertaa tai siitä vain otetaan pitkä siemaus (ruotsalainen tapa on juoda esimerkiksi snapsi kolmella huikalla).
— Wikipedia: Sitsit

Etymologia

1huikka1 – ryyppy

Slangissa
1920 lähtien

Helsingin slangissa

huikka ’ryyppy’

tunnetaan myös murteissa (huikka, huikonen ’ryyppy’), vaikkakin hajanaisena ja uudehkona; liittynee toiseen sanaan huikka ’kärkeä kohti kapeneva esine tms.’ (koska huikalle on tyypillistä, että se otetaan suoraan pullon suusta), joka puolestaan edustaa pitkää ”huitukkaa” tarkoittavaa hui-pesyettä.

Johdoksia: huikkaset ’ryypyt’, huikkaa ’ryypätä’, huju ’ryyppy’, hujussa ’humalassa’

2huikka2 – kova, vaivalloinen (elanto)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huikea yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi

Lainalähde: Sanalle oletettu skandinaavinen alkuperä (muinaisnorja hvika ’horjua, väistyä; epäröidä’) ei vaikuta todennäköiseltä.

Ilmeisesti sana on deskr. lähtöä ja saanut semanttista vaikutusta esimerkiksi huimata ja hiukoa sanoista.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahuikie ’häpeä; häpeällinen, hävytön, sopimaton, ilkeä, paha; ujo’, huikailla, huijata (prs. huikau) ’häväistä, solvata; sokaista, häikäistä’, huijota ’hävetä, häpeillä’, huijissella ’häpeillä, ujostella’
lyydi, vepsähuiged ’häpeä; hävytön, häpeällinen’, huigaita ’häpäistä’
viromurt. huigama ’häpäistä, nuhdella’, (h)ujutada ’häpäistä’
liiviuid ’häpeä’, uidi ’häpeällinen, ujo’, uigə ’hävetä’, ūigastə ’häpäistä’.

3huikka3 – huippu, kärki

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huippu yhteydessä
Vastineita
karjala

Ehkä deskr. sanoja, kuten esimerkiksi suippo, ellei johd. sanasta hui2, vertaa myös huikka, huitti, huittu (kaikki länsimurteet) ’huippu, kärki’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahuippu ’pitkä ja hoikka ihminen tai esine’, huipukka ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.snifter

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • draught
  • gulp
  • swig
  • slug
  • snifter

Esiintymistiheys

6 047 esiintymää · 2.3 / milj.

Suomi24
2.3
Sanomalehdet
1.3
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.2
Reddit
2.2
Tekstitykset
4.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: huikkaa 29 % · huikan 23 % · huikka 23 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uikːɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huikka