kuk­ku­ra­pää

adjektiivi/ˈkukːurɑˌpæː/
Jaa

Yhdyssana: kukkura + pää

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (vanhentunut)sama kuin kukkurapäinen

Esimerkkilauseet

Se oli tyhjä, jota vastoin Pirjon kori oli kasvanut kukkurapääksi.
— Eero Sissala, Helmikankaan Heikki
Pitkin aittaa meni hinkaloiden välitse välkeä käytävä ja kahtapuolta käytävää olivat kukkurapää hinkalot; ainoastaan parissa hinkalossa oli vaan vähän viljaa pohjalla.
— Pietari Päivärinta, Elämän havainnoita X
Jälkimmäistä tulkintaa tukee se, että kukkupäätä, kukkurapäätä on eräissä murteissa sanottu kukkopääksi.
— Wikipedia: Kalakukko

Taivutustiedot

Taivutusluokka 18

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikukkurapää
Genetiivikukkurapään
Partitiivikukkurapäätä
Essiivikukkurapäänä
Translatiivikukkurapääksi
Inessiivikukkurapäässä
Elatiivikukkurapäästä
Illatiivikukkurapäähän
Adessiivikukkurapäällä
Ablatiivikukkurapäältä
Allatiivikukkurapäälle
Abessiivikukkurapäättä

Riimit

-æː

Kaikki riimit

Lähteet