kuk­ku

substantiivi/ˈkukːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuk-ku (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. hieman, hiukanLisää kukku!
  2. reunojen yli, yli mitan kohoava osa jstk.Tämä ei kannata, jos kukut menevät aina maksutta.
  3. (runollinen)kukuntaKuului vielä käen kukku... / miks niin pitkään lehmät ammuu... (Eero Eerola)
  4. (arkikieltä)pötypuhe, valheÄlä kukkua puhu!

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Kukku mulle, kukku sulle, kukku kaikelle kylälle, kukku heija, kukku heija!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Ja kuule, kuinka riemusta nyt täyttyy rinta, soi kankahilla käen kukku, lempi iltarastaan.
— Larin-Kyösti, Taiston tiellä
On arveltu, voisiko kukko olla samaa kielellistä lähtöä kuin kanalintu -uros eli kukko, mutta yhtä hyvin nimen alkuperäksi on ehdotettu huippua, kukkuraa tai kukkulaa tarkoittavaa kukku -sanaa.
— Wikipedia: Kalakukko

Etymologia

kukku1 – huippu; kukkura; (verkon, nuotan) koho

Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Levinneisyys
usein murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Ehkä samaa juurta kuin kukka, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkukkula ’kukkula, harja’, kukkura ’sama merkitys’
karjalakukuilla ’hartioilla, olalla, selässä; kantamuksen päällä’, kukkula, kukkura ’kukkura; vaaran laki; jyrkkä mäki; katonharja; kukkurainen’, kukkuri ’kukkula; kukkura’
lyydikukkuraińe ’(esimerkiksi männyn) käpy’
vatjakukkula, (vatjan Kukkosin murre) kukkala ’päälaki, pää’
virokukal (g. kukla) ’niska, takaraivo; kukkula’, kukil ’hartioilla(an), harteilla(an)’, eteläviro kukru ’niska’ (? → latvia kukurs ’kyttyrä’, liettua kukùrai (mon.), kukùrė, ‑s, kukãrai (mon.) ’selän ylin osa; kyttyrä’).
Tutkimuskirjallisuutta (7)
  • Aminoff 1869 WirSS 29 (sm kukkula ~ vi kukal)
  • Thomsen 1890 BFB 263 (vi > latv)
  • Kalima 1936 BL 121 (ka kukkuri, viE kukru sanojen ja toisaalta liett sanojen yhtäläisyys todennäk. sattumaa)
  • Hakulinen 1941 SKRK 1 117 (kukkura, vrt. kukkupää, kukkula, ? kukka)
  • Ruoppila 1947 Kotiel 2 131 (sm kukku ← kukka)
  • Hakulinen Vir 1948 112–13 (+ va kukkul)
  • SKES 1958 232–33 (kukku mahd. ← kukka; + ly)

Lue myös Kotuksen kirjoitus kukka.

kukku2 – käen huuto

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kukkua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 9 muuta kieltä

Onomat., käen ääntä kuvaava sanaryhmä, jonka kaltaisia sanoja on etäsukukielissäkin:

Vastineet sukukielissä (15 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkukkua
karjalakukkuo
lyydi, vepsäkukkuda
vatjakukkua
virokukkuda ’kukkua’, kukk (g. kuku), kukku ’käen huuto’, kukulind ’käki’
liivikukkə ’kukkua’, kukū- lind ’käki’.

Vertailukohtia

pohjoissaamepohjoissaame gukˈkât
ersämordvaersämordva kukams, mokšamordva kə̑kams ’kukkua’, ersämordva kuko, kukov, mokšamordva kuku ’käki’
länsimarilänsimari kuku, itämari kükə̑
udmurttiki̮ki̮, kuki̮, kiki̮ ’sama merkitys’, ki̮kni̮, kikni̮ ’kukkua’
komike̮kni̮ ’sama merkitys’, ke̮k ’käki’
mansi, hantikukkuk
unkarikakukk ’sama merkitys’

samoin muissakin kielissä: nykyruotsi kucku, gucku, nykysaksa Kuckuck ’käki’, latina cuculus ym.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (6)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 130 (sm ~ va vi)
  • VW 1 1874 6 (+ li lp md)
  • Thomsen 1890 BFB 172 (vrt. tšer syrj unk)
  • Setälä 1890–91 ÄH 51 (+ ve)
  • Kalima 1915 OLR 137 (+ ka)
  • SKES 1958 233 (vrt. vog ostj)

kukku3 – se on kukkua ’pötyä, valetta’

Alkuperä
Ruotsalainen lainasana

Lainasana, jonka lähteenä ruotsin kucku ’pöty; käki’.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsistruntprat
  • saksaUnsinn (m)

Esiintymistiheys

393 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Riimit

-ukːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kukku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kukku