kul­ku­kaup­pa

substantiivi/ˈkulkuˌkɑu̯pːɑ/
Jaa

Yhdyssana: kulku + kauppa

Merkitys

  1. erityisistä henkilökohtaisista syistä annettavan luvan nojalla tapahtuvaa mukana kuljetettavien lyhyttavaroiden, kangas-, vaatetavaroiden, kotitaloustarvikkeiden sekä käsi- ja pienteollisuustuotteiden, ei kuitenkaan elintarvikkeiden myymistä

Etymologia

yhdyssana, kulku, kauppa

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Usein kuitenkin se on ollut pakotettu etsimään kysyntänsä ja menekkinsä kaukaisilta syrjäseuduiltakin vaivaloisella ja vähän tuottavalla kulkukaupalla.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia II
1843—1919). Eikä se ensimmältä ollut kangastavarain kulkukauppaa mahtavampaa kauppaliikettä.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia III
Romanimiesten perinteisiä ammatteja Länsi - ja Keski -Euroopassa ovat olleet kulkukauppa, lumpun - ja romunkeruu, kattiloiden ja pannujen valmistus, paikkaus ja tinaus sekä veitsenteroitus.
— Wikipedia: Romanit

Esiintymistiheys

56 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikulkukauppa
Genetiivikulkukaupan
Partitiivikulkukauppaa
Essiivikulkukauppana
Translatiivikulkukaupaksi
Inessiivikulkukaupassa
Elatiivikulkukaupasta
Illatiivikulkukauppaan
Adessiivikulkukaupalla
Ablatiivikulkukaupalta
Allatiivikulkukaupalle
Abessiivikulkukaupatta

Riimit

-ɑupːɑ

Kaikki riimit

Lähteet