Asiasanasto.fi

kulkukauppa

substantiivi

/ˈkulkuˌkɑu̯pːɑ/

Yhdyssana: kulku + kauppa

Merkitys

  1. 1.erityisistä henkilökohtaisista syistä annettavan luvan nojalla tapahtuvaa mukana kuljetettavien lyhyttavaroiden, kangas-, vaatetavaroiden, kotitaloustarvikkeiden sekä käsi- ja pienteollisuustuotteiden, ei kuitenkaan elintarvikkeiden myymistä

Etymologia

yhdyssana, kulku, kauppa

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Usein kuitenkin se on ollut pakotettu etsimään kysyntänsä ja menekkinsä kaukaisilta syrjäseuduiltakin vaivaloisella ja vähän tuottavalla kulkukaupalla.

Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia II

1843—1919). Eikä se ensimmältä ollut kangastavarain kulkukauppaa mahtavampaa kauppaliikettä.

Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia III

Romanimiesten perinteisiä ammatteja Länsi - ja Keski -Euroopassa ovat olleet kulkukauppa, lumpun - ja romunkeruu, kattiloiden ja pannujen valmistus, paikkaus ja tinaus sekä veitsenteroitus.

Wikipedia: Romanit

Esiintymistiheys

56 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Nominatiivikulkukauppa
Genetiivikulkukaupan
Partitiivikulkukauppaa
Essiivikulkukauppana
Translatiivikulkukaupaksi
Inessiivikulkukaupassa
Elatiivikulkukaupasta
Illatiivikulkukauppaan
Adessiivikulkukaupalla
Ablatiivikulkukaupalta
Allatiivikulkukaupalle
Abessiivikulkukaupatta

Riimit

-ɑupːɑ

Kaikki riimit