kul­ku­koi­ra

substantiivi/ˈkulkuˌkoi̯rɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kul-ku-koi-ra (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: kulku + koira

Merkitys

  1. vapaana liikuskeleva koira jolla ei vaikuta olevan omistajaa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ja kulkukoira tiellä on, sen suu on vallan hampaaton, suu vallan hampaaton; ei luuta purra voinut – kai jo vatsa selkärankaan sai, jo selkärankaan sai.
— Uuno Kailas, Kaunis Saksa
Me olemme kulkukoiria, jotka emme koskaan löydä loukkoa, mihin kuolla.
— Grazia Deledda, Kotikaiho
Paariakoira taas oli metsästyskoiran ja kiinalaisten, intialaisten ja eurooppalaisten katukoirien puolivilli jälkeläinen, joka eli itsenäisenä kulkukoirana rannikkokylissä ja kaupungeissa kuulumatta varsinaisesti kellekään.
— Wikipedia: Japanilaiset koirarodut

Etymologia

kulku + koira

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.stray, dog

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • pie-dog
  • pye-dog
  • stray
  • dog

Esiintymistiheys

3 270 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
1.2
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
1.4
Reddit
0.4
Tekstitykset
2.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: kulkukoiria 23 % · kulkukoirat 21 % · kulkukoira 21 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oirɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulkukoira. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulkukoira