kullankaivu
substantiivi/ˈkulːɑnˌkɑi̯ʋu/kul-lan-kai-vu (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- kullan kaivaminen maaperästä tai sen louhiminen
Esimerkkilauseet
Hän maalasi väkevästi kullankaivuun vaivat, tuhansien epäonnistumisen yhden onnistuessa, leirielämän ankaruuden ja kullanlöytöpaikkojen villin elämän.Merkillisintä asiassa on, että häntä on seppele kädessä saattanut hautaan Aprami Kaira, tilanomistaja, rikas mies, Amerikassa aikanaan kullankaivulla onnensa käsittänyt.Paikallisia elinkeinoja ovat maanviljely, karjanhoito, kalastus, kullankaivu, keräily, käsityöammatit ja kaupankäynti.Liittyvät sanat
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑiʋu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kullankaivu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kullankaivu