ku­lou­tu­a

verbi/ˈkulou̯tuɑˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: kulo

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)tulla pinnaltaan kärventyneeksi tai palaneeksi

Esimerkkilauseet

Keli siitä ei sentään vielä yhtään liukastunut, kuloutuivathan vain viimeisetkin vihannammat nurmen täppeet laidunmailta, että lehmät ja muut sorkka-elävät olivat yksistään talvirehuilla ruokittavat.
— Lauri Soini, Savon saloilta
Lehdet kellastuivat nopeasti, ruoho lakkasi kasvamasta ja alkoi kuloutua, kesän viimeiset kukkaset värjöttelivät viluisina ja orpoina.
— Eino Railo, Koti virran rannalla
Mustanvoikon tummimmat sävyt ovat miltei identtisiä tavallisen mustan kanssa mutta voivat näyttää hieman kiillotetulta, mikä yleensä selitetään kuloutumisella.
— Wikipedia: Mustanvoikko

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivikuloutua
Ind. prees. yks. 1.kuloudun
Ind. imperf. yks. 3.kuloutui
Kond. prees. yks. 3.kuloutuisi
Pot. prees. yks. 3.kuloutunee
Imperat. prees. yks. 3.kuloutukoon
Akt. 2. partisiippikuloutunut
Pass. imperf.kulouduttiin

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet