ku­lo

erisnimi, substantiivi/ˈkulo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-lo (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. tulipalo luonnonvaraisella alueella; metsäpalo, maastopalo
  2. kuivunut heinikko

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Maaria käypi tietä myöten, Jumalan jukoa myöten, kullaista kuloa myöten, hopeista heinikkoa.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Niinkuin kulkeissaan kulo metsää vie mitatonta vuoren harjanteella, ja loimottaa kajo kauas, niinpä nyt ryntääjäin luvutonten loi sopavasket säihkyvän välkkeen, kaikk' yläilmat, taivahat täyttäin.
— Homeros, Ilias
Laji on kärsinyt toistuvista kuloista, jotka ovat polttaneet sen tarvitseman tiheän alikasvoksen.
— Wikipedia: Sukasmaluri

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kulo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Syntyi kummallinen hämärä, kaikki näytti harmaalta ja ikäänkuin kulon polttamalta...
— Toivo Tarvas, Kohtalon tuulissa
Mieli kuivana kulona lähti Harhama valoonsa pakahtuvasta juhlahuoneesta.
— Irmari Rantamala, Harhama III
Yhtähyvin voisitte luulla voivanne sammuttaa kulon teekupillisella!
— Frederick Marryat, Uudisasukkaat Kanadassa
Ennusteltiin ja aavisteltiin ja elämän ylle levisi keskellä kevättä syksyn kulo.
— Irmari Rantamala, Turman talo

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen et. itämurteet Pohjanmaa ja Peräpohja
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: luultavasti ← balttilainen, vertaa latvia kūla ’kuiva edellisvuotinen ruoho’, liettua kūlė́ ’viljan palo’, kūlė́ti ’maistua palaneelta, kärytä’.

liivi kūl, kūl-āina ’kuloheinä’ varmaan ← latvia kūla; venäjä murt. kúla, kúlaga jne. ’kuloheinä’ ← itämerensuomi.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkulo ’vanha ranta- ym. heinä’
karjalakulo ’auringon polttama (usein edellisvuotinen) niittämättä jäänyt tai liian myöhään niitetty heinä’
lyydikulo ’kuloheinä’, kulohein ’edelliseltä vuodelta tekemättä jäänyt heinä’
vepsäkulo ’viimevuotinen ruoho’, kuloituda ’kuivettua (ruoho)’
vatjakulo ’kulo; (vatjan Kukkosin murre) lehmien alla kuivikkeina käytettävät viikatteella niitettävät sammalet’, kuloeinä
virokulu, eteläviro kulo ’kulo’, kulutuli ’kulovalkea’
liivikuʾl, kuʾll-āina ’kuloheinä’

(suomi → pohjoissaame gullo, inarinsaame kulo ’sama merkitys’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.wildfire, forest fire
  • ruotsiskogsbrand, skogseld
  • saksaWaldbrand
  • ranskaincendie de forêt
  • venäjäлесной пожар
  • virometsatulekahju, kulupõleng, metsapõleng

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • ground fire
  • wildfire
  • forest fire

Esiintymistiheys

740 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
2.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ulo

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulo