Asiasanasto.fi

kultavaaka

substantiivi

/ˈkultɑˌʋɑːkɑ/

Yhdyssana: kulta + vaaka

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.vaaka, jota käytetään kullan tai kultaesineiden punnitsemiseen

Esimerkkilauseet

Uhkaa pohjan ääret aavat, hohkaa hanget kuolemaa, taivaat oudon siinnon saavat, Louhen linnat loimottaa, vankuu merenselkä laaka, ulvoo hukka, yltyy yö; painui päivän kultavaaka, täyttyy raudan, roudan työ.

Eino Leino, Runokirja

Hän leikki siinä istuessaan uusien kultavaakojen mallilla, joita oli asetettu isän pöydälle.

Gottfried Keller, Martti Salander

Taivutustiedot

Nominatiivikultavaaka
Genetiivikultavaa’an
Partitiivikultavaakaa
Essiivikultavaakana
Translatiivikultavaa’aksi
Inessiivikultavaa’assa
Elatiivikultavaa’asta
Illatiivikultavaakaan
Adessiivikultavaa’alla
Ablatiivikultavaa’alta
Allatiivikultavaa’alle
Abessiivikultavaa’atta

Riimit

-ɑːkɑ

Kaikki riimit