kul­ta­vaa­ka

substantiivi/ˈkultɑˌʋɑːkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kul-ta-vaa-ka (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: kulta + vaaka

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. vaaka, jota käytetään kullan tai kultaesineiden punnitsemiseen

Esimerkkilauseet

Mutta oikeuden kultavaaka odotti, ja kun se näki, että ihmiset seisoivat ijankaikkisen Gordion solmun edessä, iloitsi se, kun näki, että punnusten joukossa oli niiden ikuinen toveri: miekkakin.
— Irmari Rantamala, Harhama II
Samalla ilmestyvät hänen taakseen kylmäkatseinen Kosmiel-enkeli, kultavaaoilla koristetussa punaisessa asussaan, sitten Mikael jättiläismiekkoineen, ynnä Tanatos, synkkä kuolema, kalpeine seuroineen...
— Joel Lehtonen, Vanhoja käsikirjoituksia
Uhkaa pohjan ääret aavat, hohkaa hanget kuolemaa, taivaat oudon siinnon saavat, Louhen linnat loimottaa, vankuu merenselkä laaka, ulvoo hukka, yltyy yö; painui päivän kultavaaka, täyttyy raudan, roudan työ.
— Eino Leino, Runokirja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːkɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kultavaaka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kultavaaka