kul­ti­voi­tu­nut

adjektiivi/ˈkultiʋoi̯tunut/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kul-ti-voi-tu-nut (5 tavua) · 13 kirjainta

Merkitys

  1. hienostuneen sivistynyt; maultaan, tavoiltaan ja tietämykseltään kehittynyt

Esimerkkilauseet

Elsa piti tätä vääryytenä äitiään kohtaan ja muutenkin ikävänä asiana, sillä hänen terävä silmänsä havaitsi Emman puheessa, käytöksessä ja menettelytavoissa vivahduksia, jotka loukkasivat hänen herkkää, kultivoitunutta aistiansa.
— Eino Railo, Kuninkaan tytär ja puoli valtakuntaa eli köyhän osa
Mutta kehitellessään perustelujaan hän samalla ilmaisee oman perinpohjin kultivoituneen olemuksensa, osoittaen olevansa "ihminen" eikä "kirjailija", loogillinen ajattelija, joka sitoo epäilijät järkisyillä, ja syvä mielikuvitusihminen, joka ensimmäisen kerran runollisella voimalla sulattaa Copernicuksen maailmankuvan suurenmoiseksi kokonaisnäyksi, painaen Maan ja ihmisen niille kuuluvaan tomuhiukkasen asemaan.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia III
Kriitikot nostivat jälleen esille hänen kauneutensa sekä "olemuksessa sivistyneen, kultivoituneen leiman".
— Wikipedia: Maaria Eira

Taivutustiedot

Taivutusluokka 47 (kuollut)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: kultivoitunut – kultivoituneempi – kultivoitunein

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kultivoitunut. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kultivoitunut