kultivoitunut
adjektiivi/ˈkultiʋoi̯tunut/kul-ti-voi-tu-nut (5 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
- hienostuneen sivistynyt; maultaan, tavoiltaan ja tietämykseltään kehittynyt
Esimerkkilauseet
Elsa piti tätä vääryytenä äitiään kohtaan ja muutenkin ikävänä asiana, sillä hänen terävä silmänsä havaitsi Emman puheessa, käytöksessä ja menettelytavoissa vivahduksia, jotka loukkasivat hänen herkkää, kultivoitunutta aistiansa.Mutta kehitellessään perustelujaan hän samalla ilmaisee oman perinpohjin kultivoituneen olemuksensa, osoittaen olevansa "ihminen" eikä "kirjailija", loogillinen ajattelija, joka sitoo epäilijät järkisyillä, ja syvä mielikuvitusihminen, joka ensimmäisen kerran runollisella voimalla sulattaa Copernicuksen maailmankuvan suurenmoiseksi kokonaisnäyksi, painaen Maan ja ihmisen niille kuuluvaan tomuhiukkasen asemaan.Kriitikot nostivat jälleen esille hänen kauneutensa sekä "olemuksessa sivistyneen, kultivoituneen leiman".Taivutustiedot
Taivutusluokka 47 (kuollut)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: kultivoitunut – kultivoituneempi – kultivoitunein
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kultivoitunut. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kultivoitunut