ku­ma

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kiiltävä, kuultava

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
ei nykymurt.
Vastineita
karjala, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakumoittoa ’kumottaa’
vatjakuma- ’hehkua’
virokuma ’kuulto, kumotus, kajastus, kajo, siinto, hohde’, kumu (Wied) ’hohde, loiste’, kume (g. ‑da, Wied) ’heikosti loistava, hohtava’, kumada ’kuultaa, kumottaa, kajastaa, siintää, hohtaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

419 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
1.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.2

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuma