ku­me­a

adjektiivi/ˈkumeɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-me-a (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (äänestä) ontto, matala, kaikuva

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Huokauksia, nyyhkytystä ja pakinaa, johon yhtyy kuolinkellojen kumea soitto, kuuluu väkijoukosta, joka uteliaana seuraa määränpäähän ja tunkeutuu lähelle nähdäkseen miten pyöveli lopullisesti esittää osansa tässä kamalassa murhenäytelmässä.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
Kumeat kellot etäältä, tuskin kuultavasti, jumala ties mistä: — rotkoista, salaperäisestä etäisyydestä, — syvin äänin laulaen.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Sitä voidaan käyttää hapettumisenestoaineena myös petrokemian tuotteissa, kumeissa, lääkkeissä ja kosmetiikassa.
— Wikipedia: Butyloitu hydroksianisoli

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kumea lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Pidätettyjen äänien kumea kohina muistutti tuulen huminaa äänettömässä metsässä.
— Émile Zola, Kivihiilenkaivajat
Ester kuulee toisen, äskeistä mielestään vielä kovemman ja kumeamman jymähdyksen.
— Gustaf af Geijerstam, Velan kahleissa

Etymologia

1kumea1 – kiiltävä, kuultava

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuma yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakumoittoa ’kumottaa’
vatjakuma- ’hehkua’
virokuma ’kuulto, kumotus, kajastus, kajo, siinto, hohde’, kumu (Wied) ’hohde, loiste’, kume (g. ‑da, Wied) ’heikosti loistava, hohtava’, kumada ’kuultaa, kumottaa, kajastaa, siintää, hohtaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kumea2 – (äänestä:) matala ja onton kaikuinen, kumiseva, jymisevä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kumata yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’
lyydigumaita ’kumata’
vatjakumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’
virokumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; suomi → luulajansaame kumāitit ’humista (tuuli)’, pohjoissaame gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, inarinsaame kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’
–? komi gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’.

Samaa juurta olevia sanoja

3kumea3 – kupera

Levinneisyys
paikoin Savo
Vastineita
karjala

Varmaankin samaa kantaa kuin kumara, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakumie ’kohollaan oleva, kupera’
–vertaa viro kumer ’kupera, mykevä’.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.hollow

Englanninkieliset vastineet

  • hollow

Esiintymistiheys

872 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.3
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 15 (korkea)

Yleisimmät: kumea 50 % · kumeilla 19 % · kumeaa 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: kumea – kumeampi – kumein

Riimit

-umeɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumea