kumea
adjektiivi/ˈkumeɑ/ku-me-a (2 tavua) · 5 kirjainta
Merkitys
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Huokauksia, nyyhkytystä ja pakinaa, johon yhtyy kuolinkellojen kumea soitto, kuuluu väkijoukosta, joka uteliaana seuraa määränpäähän ja tunkeutuu lähelle nähdäkseen miten pyöveli lopullisesti esittää osansa tässä kamalassa murhenäytelmässä.Kumeat kellot etäältä, tuskin kuultavasti, jumala ties mistä: — rotkoista, salaperäisestä etäisyydestä, — syvin äänin laulaen.Sitä voidaan käyttää hapettumisenestoaineena myös petrokemian tuotteissa, kumeissa, lääkkeissä ja kosmetiikassa.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kumea lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Pidätettyjen äänien kumea kohina muistutti tuulen huminaa äänettömässä metsässä.Ester kuulee toisen, äskeistä mielestään vielä kovemman ja kumeamman jymähdyksen.Etymologia
1kumea1 – kiiltävä, kuultava
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kuma yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kumoittoa ’kumottaa’ |
|---|---|
| vatja | kuma- ’hehkua’ |
| viro | kuma ’kuulto, kumotus, kajastus, kajo, siinto, hohde’, kumu (Wied) ’hohde, loiste’, kume (g. ‑da, Wied) ’heikosti loistava, hohtava’, kumada ’kuultaa, kumottaa, kajastaa, siintää, hohtaa’. |
2kumea2 – (äänestä:) matala ja onton kaikuinen, kumiseva, jymisevä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kumata yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame
Onomat. sanoja.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’ |
|---|---|
| lyydi | gumaita ’kumata’ |
| vatja | kumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’ |
| viro | kumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; suomi → luulajansaame kumāitit ’humista (tuuli)’, pohjoissaame gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, inarinsaame kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’ |
|---|---|
| – | ? komi gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3kumea3 – kupera
- Levinneisyys
- paikoin Savo
- Vastineita
- karjala
Varmaankin samaa kantaa kuin kumara, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kumie ’kohollaan oleva, kupera’ |
|---|---|
| – | vertaa viro kumer ’kupera, mykevä’. |
Englanninkieliset vastineet
- hollow
Esiintymistiheys
872 esiintymää · 0.3 / milj.
Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.3
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 15 (korkea)
Yleisimmät: kumea 50 % · kumeilla 19 % · kumeaa 14 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: kumea – kumeampi – kumein
Riimit
-umeɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumea