Asiasanasto.fi

ku­mah­te­le­mi­nensubstantiivi

Johdettu sanasta: kumahdella

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kumahdella

Etymologia

kumahdella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Sillä niin kauas kuin kirkonkellon kumahteleminen kuului, oli sen valta niin kova, että metsän täytyi antaa kätkönsä ilmi.

Samuli Paulaharju, Suomenselän vieriltä

Kolkolta kuuluivat korviini kumahtelemiset, kun haudan peittäjät heittivät multaa lapioillansa arkulle, ja tuo kumahteleminen ei kuulunut ainoastaan korviini vaan se kuului aina sydämeeni asti.

Pietari Päivärinta, Elämän havainnoita II