ku­mah­te­le­mi­nen

Sillä niin kauas kuin kirkonkellon kumahteleminen kuului, oli sen valta niin kova, että metsän täytyi antaa kätkönsä ilmi.

Kolkolta kuuluivat korviini kumahtelemiset, kun haudan peittäjät heittivät multaa lapioillansa arkulle, ja tuo kumahteleminen ei kuulunut ainoastaan korviini vaan se kuului aina sydämeeni asti.