ku­mar­ruk­siin

adverbi/ˈkumɑrːuksiːn/
Jaa

Johdettu sanasta: kumartua

Merkitykset

  1. ks. kumarruksissa
  2. monikon illatiivi sanasta kumarrus

Etymologia

kumartua + johdin -ksiin / sanasta kumarrus

Esimerkkilauseet

Herra Piipari yritti heti tarttua päärynään, mutta syviin kumarruksiin tottumattomana hän menetti tasapainonsa, hänen frakkinsa repesi selästä ja nopeammin kuin tämä on kerrottu, hän makasi avuttomana lattialla.
— Tatu Valkonen, Vanhaa viiniä uudessa leilissä
— Oi, se olisi niin kau... — alkoi hän, mutta pääsemättä liikutuksen tähden loppuun painoi hän viehättävin liikkein (kuten aina Nikolain läsnäollessa) päänsä kumarruksiin, loi Nikolaihin kiitollisen katseen ja läksi menemään tätinsä jälestä.
— Leo Tolstoi, Sota ja rauha IV
Epsteinin ajatus oli tiivistää konsertti iskeväksi välittömällä aloituksella ja päättää kumarruksiin.
— Wikipedia: Brian Epstein