ku­mar­tu­a

verbi/ˈkumɑrtuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-mar-tu-a (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 12 269. yleisin sana

Johdettu sanoista: kumartaa, kumara

Merkitys

  1. koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäinPekka pudotti avaimen lattialle ja kumartui nostamaan sen.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

O'Brien istui isonveneen peräteljolla ensimmäisen luutnantin seurassa, ja kumarruin kertomaan heille, mitä oli tapahtunut.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Ja sanoessaan tuon rakkaus-sanan, kumartui hän hellästi pientä, sievää päätä kohti, käärittyä valkoiseen villa päähineesen, jonka alta kiehkuroivat suortuvat laskeutuivat.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Kauniit naiset, jotka tämä riemu oli huumannut, kumartuivat parvekkeilta, heittelivät ikkunoista kadulla kulkeviin vaunuihin oikean konfettisateen ja saivat kukkia takaisin.
— Wikipedia: Rooman karnevaali

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kumartua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Siksi teemme me joka aamu kukkaseppeleemme ja luottain kumarrumme puoleen maan.
— Eino Railo, Kuolemattomuuden puutarha eli Runouden uskonto
Carthoris kumartui nopeasti ison kivilohkareen taakse pitämään silmällä otusta.
— Edgar Rice Burroughs, Thuvia Marsin neito
Ratsumies kumartui satulassaan ja lähti kiitämään kadoten pian näkyvistä.
— Henryk Sienkiewicz, Herra Wolodyjowski I
Hän pani kätensä Beatrixin olkapäälle ja kumartui hellästi hänen puoleensa.
— Ida Boy-Ed, Ikionnelliset

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kumara yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä

mordvan sana on alkup. perussanan (*kuma) edustaja, muut ovat johd:ia samasta kannasta. Omituinen on osassa itämerensuomalaisia kieliä ja lapissa esiintyvä geminaatta-m. Todennäköisesti johd:ia samasta kannasta kuin kumo, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkummartā ’kumartaa’
karjalakumartoa, kumartuo
lyydikumartaze̮, kumarduda, ‑arzuda ’kumartaa’
vepsäkumarta(ze̮), kumartazhe̮ ’sama merkitys’
vatjakummartā ’sama merkitys’
virokummardada ’sama merkitys’, kummargil ’kumarassa’, ‑e ’kumaraan’ (vertaa myös kummar, ‑as ’ontelo, astian sisäpuoli’, kummer, kumer ’kupera, käyrä, mykevä’)
liivikumārd ’kumartaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobˈmârâs, ‑âris ’eteenpäin työntyvä, kärjestä alas kaartuva (poron sarvi)’, inarinsaame kummar, attr. ‑as ’sama merkitys; (liian) käyrä (ahkion, veneen keula, kengän kärki)’ (vastaa äänt. viro kummer sanaa), pohjoissaame gobmerdit (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kumartaa’
mordvakomams ’kumartaa, kumartua’
länsimarilänsimari kə̑malam, itämari kumalam ’kumartaa; rukoilla, uhrata’
–? unkari homorú ’kovera, onteva; (vanh.) kupera, mykevä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • bow
  • duck
  • lean
  • bend
  • stoop
  • bow down
  • hunch
  • crouch

Esiintymistiheys

10 833 esiintymää · 4.1 / milj.

Suomi24
4.0
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
2.1
Wikipedia
1.1
Reddit
1.3
Tekstitykset
9.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: kumartui 23 % · kumartua 12 % · kumartuu 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kumartua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkumarrunkumarruinolen kumartunutolin kumartunut
sinäkumarrutkumarruitolet kumartunutolit kumartunut
hänkumartuukumartuion kumartunutoli kumartunut
mekumarrummekumarruimmeolemme kumartuneetolimme kumartuneet
tekumarruttekumarruitteolette kumartuneetolitte kumartuneet
hekumartuvatkumartuivatovat kumartuneetolivat kumartuneet
passiivikumarrutaankumarruttiinon kumarruttuoli kumarruttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkumartuisinolisin kumartunut
sinäkumartuisitolisit kumartunut
hänkumartuisiolisi kumartunut
mekumartuisimmeolisimme kumartuneet
tekumartuisitteolisitte kumartuneet
hekumartuisivatolisivat kumartuneet
passiivikumarruttaisiinolisi kumarruttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkumarru—
hänkumartukoonolkoon kumartunut
mekumartukaamme—
tekumartukaa—
hekumartukootolkoot kumartuneet
passiivikumarruttakoonolkoon kumarruttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkumartunenlienen kumartunut
sinäkumartunetlienet kumartunut
hänkumartuneelienee kumartunut
mekumartunemmelienemme kumartuneet
tekumartunettelienette kumartuneet
hekumartunevatlienevät kumartuneet
passiivikumarruttaneenlienee kumarruttu

Infinitiivit

1. infinitiivikumartua
1. inf. pitkä muotokumartuakseen
2. inf. inessiivikumartuessa
2. inf. inessiivi, passiivikumarruttaessa
2. inf. instruktiivikumartuen
3. inf. inessiivikumartumassa
3. inf. elatiivikumartumasta
3. inf. illatiivikumartumaan
3. inf. adessiivikumartumalla
3. inf. abessiivikumartumatta
3. inf. instruktiivikumartuman
4. infinitiivikumartuminen
5. infinitiivikumartumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikumartuva
Passiivin 1. partisiippikumarruttava
Aktiivin 2. partisiippikumartunut
Passiivin 2. partisiippikumarruttu
Agenttipartisiippikumartuma
Kieltopartisiippikumartumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumartua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumartua